Suomi on monin tavoin erilainen ja jakautunutkin. Yhden jaon voi tehdä liikenteen ja kilpailukykymme puolustajiin ja vastustajiin.
Kesäkuussa pidetyssä SKALin liittokokouksessa kuljetusyrittäjien kanssa keskustellessa yksi eniten esiin nousseista teemoista oli polttoaineen hinta. Moni ihmetteli väitteitä, ettei Suomessa tulisi tehdä mitään polttoaineen hinnoille. Jopa osa elinkeinoelämän järjestöistä on suhtautunut kriittisesti ajamaamme jakeluvelvoitteen alentamiseen. Ekonomistit taas arvioivat, ettei polttoaineveroa kannata laskea.
Liittokokouksemme aikana Helsingin Sanomissa eräs professori piti kuljetusalan polttoainetukea järjettömänä seuraavin sanoin: ”Se, että joku yritys joutuu vaikeuksiin tai menee konkurssiin ei tarkoita sitä, että yrityksen rekat tai linja-autot poistuisivat käytöstä. Konkurssi tuhoaa ainoastaan kannattamattomat kuljetussopimukset, ei kalustoa. Niitä käyttämään syntyy yleensä uusia yrityksiä, jotka tekevät uudet sopimukset kannattavalla hintatasolla”.
Kylmää puhetta. On totta, että äärettömän nopea hinnannousu on tuonut esiin alamme matalakatteisuutta, mutta en voi ymmärtää professorin näkemystä. Siitä vain konkurssiin, kalustolla jatkaa joku muu.
Maassamme tuntuu siis riittävän näkemyksiä, joiden mukaan katsoisimme vain sivusta, kun moni eurooppalainen valtio pitää jakeluvelvoitteensa kohtuullisena, alentaa polttoaineveroa ja tukee eri keinoin kuljetus- ja logistiikka-alaa. Tämäkin on yleistys – eivät ne toimet kaikkialla riittäviä ole, tuskin missään.
Onneksi asiassa on väitteistä huolimatta toimittu, ja tähän mennessä eduskunta on hyväksynyt jakeluvelvoitteen alentamisen ja kuljetusalan polttoainetuen. Tosin valitettavasti hallitus puolitti lakiesityksessä huhtikuussa lupaamansa 75 miljoonan euron tuen.
Kirjoitin tämän lehden edellisessä kolumnissani, että jos EU asettaa venäläisen öljyn pakotelistalle, dieselin hinta nousee. Näin on käynyt. Ja siksi polttoaineen valmisteveron laskeminen EU-minimiin on pidettävä keinovalikoimassa. Toistimme esityksemme jälleen liittokokouksen yhteydessä.
Nyt saattaa joku ajatella, että tukiako tässä haetaan. Muistutan, että kuljetusala ei ole ollut oikeastaan lainkaan yritystukien piirissä. Normioloissa tarvitsemme kaikille samoilla pelisäännöillä toimivat markkinat, joilla logistiikkamme kilpailukyky muihin maihin nähden turvataan. Mutta ala on nyt kohdannut täysin poikkeuksellisia ja nopeita haasteita, joista selviämiseksi on haettava keinoja.
Kyllä, kärjistin ja provosoin. Kirjoituksestani saattaa tulla turhankin mustavalkoinen kuva, mutta haluan puolustaa alaamme.
Palaan siihen mistä aloitin, SKALin liittokokoukseen. Mikä oli toiseksi suosituin teema keskusteluissa? Se, että SKALiin uskotaan. Halutaan nähdä järjestön tekevän. Eräs kävi sanomassa, että ”Miksi SKAL ei tee mitään”-lausahdus on nyt aika kuopata.
