Valtatie 5:n kupeessa Joroisten liittymän kohdalla meluseinän takana on Asko Tuovisen kotitila. Asko varttui tilalla ruokaperunaa viljelevien vanhempiensa kanssa. Kolmevuotiaana hän pääsi jo mukaan, kun satoa kuljetettiin lähikaupunkeihin. Saatuaan erityisluvalla ajokortin 17-vuotiaana Asko siirtyi ajamaan kuljetuksia.
Perunapellon pientareelta ratin taakse
Kotitilalla ja sen ympäristössä Asko näki monenlaisia kuljetustehtäviä. Hän tuumiskeli, että kuljetustoiminnasta saisi mukavan lisätienestin ja päätti osallistua vuonna 1991 ensimmäisen kerran järjestetylle valtakunnalliselle liikenneyrittäjäkurssille.
Kun Asko soitti ilmoittautuakseen, kurssi oli jo täynnä. Askon kysymys ”Eikö olisi isompaa luokkatilaa?”, sai järjestäjiin vipinää ja avasi ovet koulutukseen viidelle uudelle oppilaalle. Lisäksi Asko keksi hakea maatalouden koulutusrahaa, jolla sai maksettua puolet liikenneyrittäjäkurssin maksusta. Kurssin vetäjälle hän onnistui tietysti myymään myös perunoita.
– Aina kannattaa kysyä asioita. Se voi poikia jotain, Asko naureskelee.
Maatalousyrittäjä Asko Tuovinen on ollut 18-vuotiaasta asti. Kurssin jälkeen 25-vuotiaana hänestä tuli myös kuljetusyrittäjä. Perunan viljely jatkui, ja Asko ajoi pakettiautolla paikallisen leipomon ja maatalouskaupan tuotteita.
Kuljetusten ketjutus on tarkkaa
Viimeiset kymmenen vuotta Asko on ollut Postin alihankkijana. Aamulla hän ajaa paikallisen leipomon tuotteita Varkauteen ja hakee sen jälkeen Postin lajittelukeskuksesta mukaansa Heinävedelle kuljetettavat lähetykset. Siellä muut jakajat ottavat osan lähetyksistä toimitettavaksi edelleen. Silloin tällöin aamukuormassa voi olla mukana rahtilavalla myös erilaisten yritysten lähetyksiä.
”Aina kannattaakysyä asioita. Sevoi poikia jotain.
Illalla Asko toimittaa Postin Varkauden lajittelukeskukseen noutojakelupisteistä hakemansa lähetykset. Iltalenkit ovat kiireisempiä, ne on suunniteltu minuuttiaikataululla.
– Toisinaan yksityisasiakkaiden on vaikea ymmärtää, miksi en voi jäädä odottelemaan, Asko kertoo.
Päivisin ja iltaisin Asko hoitaa kodinkoneiden kuljetuksia. Niiden määrä vaihtelee melkoisesti. Joinakin päivinä on yksi keikka, enimmillään on ollut seitsemän päivässä. Kodinkoneiden kuljettaminen on vastuullista hommaa. Koneet eivät saa vaurioitua tai naarmuuntua. Jääkaapit Asko asentaa paikalleen. Tehtaalla esiviritettyjen televisioiden johdot hän laittaa seinään ja testaa, että vastaanotin käynnistyy. Muunlaiset, esimerkiksi liesien asennukset vaatisivat lisäkoulutusta.
– En ole hankkinut koulutusta, koska yhden miehen yrityksessä asennukset veisivät aikaa kuljetustyöltä. Jos kuljetukset jostain syystä vähenevät, asia pitää miettiä uudestaan.
Asko aikatauluttaa itse vakiokeikkojen lomaan yritys- ja yksityisasiakkailta tulevat kuljetustilaukset ja hoitaa laskutuksen ja kirjanpidon. Aikanaan kaverin vaimo opetti hänelle, miten arvonlisäverot hoidetaan kunnialla. Vain veroilmoitukset laatii tilitoimisto.
– Ilman perinteistä kovakantista paperista vuosikalenteria hommasta ei tulisi mitään, Asko toteaa.
Tuovisen satunnaisempia keikkoja ovat UFF-vaatekeräyskuljetukset, muutot ja auraukset.
– Lumitöitä olen tehnyt jo 10-vuotiaasta asti traktorilla. Aivan kodin naapurissa on Varkauden lentokenttä, jonka auraukset kuuluivat talven vakiohommiin parikymmentä vuotta. Kiinteistönhoitotöihin kuuluu edelleen aurauksia esimerkiksi Joroisissa Jari-Pekan -liikenneasemalla. Vuosien varrella Asko on hoitanut paljon myös traktoriurakointeja. Turvesoilla hän työskenteli aikanaan kuusi kesää ja on välillä ajanut myös toisen kuljetusyrittäjän kuorma-autoa.
Asko Tuovisen tilan ulkorakennusta on muutettu monen kertaa. Viimeisin uudistus on valoisan hallin kunnostaminen omalle kuljetuskalustolle.Työstä saa hyvän mielen
Askon mielestä monipuolisista kuljetuksista syntyy hyvä yrittäjän työpäivä. Askosta on esimerkiksi mukava viedä syrjäkylän mummoille lähetykset perille saakka. Se tuottaa iloa molemmille.
– Perunanviljelyn lopetin vuonna 2009.
Hyväntuulinen Asko sanoo, että hän oppii joka päivä jotain uutta, ja voi usein myös neuvoa asiakkaille jonkin kikan, vaikkapa uuden tekniikan jääkaapin siirtelyyn kotioloissa.
– Asiakkaat ovat olleet palveluuni tyytyväisiä ja olen saanut heiltä kiitosta suoraan. Se lämmittää. Pahantuulisen asiakkaan mielialaan en lähde mukaan, vaan käännän asiasta paremman puolen esiin. Yleensä asiakkaiden kanssa on hauskaa, mutta tiukka aikataulu estää pidemmän seurustelun.
Asko kertoo, että yhteistyö paikallisten kuljetusyrittäjien kanssa toimii erittäin hyvin. Jos oma kalenteri on täynnä, annamme vinkin toisesta yrittäjästä. Vuokraamme myös toisillemme autoja, jos oma sattuu hajoamaan.
Tarvittaessa Asko on löytänyt tuuraajia jakelukuljetuksiinsa lähinaapureista. Laaja tuttavaverkko on maaseudulla hyvä tuki. Askolla on pakettiauto niitä naapuriapua antavia varten, joilla ei ole ammattipätevyyttä.
– Toiminnan suunnittelussa olen saanut paljon neuvoja SKAL Itä-Suomen toiminnanjohtaja Heikki Lappalaiselta. Erityisesti hän on auttanut minua tekemään kustannus- ja kannattavuuslaskelmia silloin, kun tilanne yrityksessäni on muuttunut, asiakas lähtenyt tai uusi tullut. Meitä yhdistää Heikin kanssa myös kiinnostus vanhoihin ajoneuvoihin.
– Ostan kuorma-autot käytettyinä, koska pystyn itse huoltamaan ne. Yritykseni on ollut monen auton loppusijoituspaikka. Keskimäärin auto kestää 3–4 vuotta päivittäisessä ajossa, Asko Tuovinen kertoo.Kotitila elää muutoksissamukana
Tuovisen tilan ulkorakennukset ovat muuttuneet vuosien saatossa sen mukaan, mitä milloinkin tarvitaan. Kanala muutettiin perunoiden säilytystilaksi, kun Asko oli yhdeksänvuotias. Betonilattiassa näkyvät vieläkin pikkupojan jalanjäljet. Tänä kesänä Asko on remontoinut samaisen tilan oman kaluston valoisaksi huoltohalliksi. Uutta ovat myös hiljattainasennetut valvontakamerat.
Rakentamisessa ovat apuna ammattilaiset lähiseudulta ja rakennustarvikkeita hintatietoinen Asko hankkii huolella miettien, kierrätystä suosien. Ulkorakennuksessa on tilat myös autojen säätöön.
Varaosa-autoja on kertynyt, koska Asko on rakentanut niistä itselleen kilpa-autoja jokamiehen luokkaan vuodesta 1999 saakka. Hän on osallistunut myös Rokkirallin super-luokaan ja harrastanut enduro- ja crossipyöriä. Kaksipyöräisillä ajaminen ei ole loppunut, vaan hallissa odottaa ensi kesää kiiltelevä Suzuki 1400 GXR -moottoripyörä.
Kun Asko haluaa rentoutua, hän ei istu television eteen, vaan tarttuu keittiön pöydällä odottaviin lehtiin.
– Luen mieluiten ajankohtaisuutisia ja harrastuslehtiä. Niistä oppii asioita ja saa ideoita.
