Koeajossa ollut yksilö oli varustukseltaan perusauto vailla suurta luksusta, sitä tarjosi ainoastaan penkkien nahkaverhoilu. Etuvetoisessa, kuusinopeuksisella käsivalintaisella vaihteistolla varustetussa ajokissa oli kuitenkin kaikki tarpeellinen, kuten polttoainekäyttöinen lisälämmitin, 8” värikosketusnäyttö peruutuskameralla sekä apumiehen penkin alla oleva luukku, joka mahdollistaa pidemmänkin tavaran kuljetuksen tavaratilassa.
Ohjaamoon nousu on helppoa ja nahkaverhoiltu istuin antaa riittävän tuen, ajoasento tuntuu mukavalta. Käsivalintaisen vaihteiston hallinta on helppoa, vaihteenvalitsimen liikkeet ovat sopivanlyhyitä ja napakoita. Ajaessa hiukan häiritsee vaihteiston pitkien välitysten aiheuttama vaihtamistarve. Väkevä 170-hevosvoimainen, kaksilitrainen moottori jaksaa kuitenkin liikuttaa 3 400 kilon kokonaismassan pakettiautoa melkoisen rivakasti.
Pitkällä akselivälillä ja matalammalla kattotasolla varustetun auton tavaratilan kapasiteetti riittää mainiosti pienempien tavaroiden kuljetukseen. 2,92 metriä pitkässä ja maksimissaan 1,76 metriä leveässä kuormatilassa on kuutiota 6,8. Mukaan mahtuu reilusti kolme EUR-lavaa. Tarvittaessa kuormatilassa voidaan kuljettaa 3,4 metriä pitkää tavaraa, kun käytetään läpilastausluukkua. Kuormatilan lattiassa on hyvin merkityt kuormansidontapisteet.
Maantiellä ja kaupungissa auto käyttäytyy niin kuin pitääkin. Vaihteiston pitkät välitykset näkyvät vaihtamistarpeen lisääntymisessä varsinkin kaupunkiajossa. Tähän tosin tottuu nopeasti. Automaattivaihteistoa ei ole tarjolla, eikä sitä loppujen lopuksi edes kaipaa.
Viimeisimmän sukupolven Ford Transit osoittaa, että ajoneuvo voi kehittyä pitäen kuitenkin huolta perinteistä. Uuden Transitin ulkonäössä on selviä viitteitä esi-isistään, mutta kehityskaari tähän päivään on kuitenkin selvästi nähtävissä. Auto jatkaa kunnialla elämäänsä.
