Kirsi Laaksonen oli istunut kuljettajaisänsä kyydissä lapsesta asti ja alkoi tehdä kuljettajan töitä heti, kun sai ajokortin. Kuljetus Laaksonen Oy on maansiirtotöihin perehtynyt yritys. Kirsin isä Yrjö Laaksonen tuli kuljetusyrittäjäperheestä, jossa sekä isä että äiti olivat ajaneet. Ennen oman auton ostoa hän kuitenkin työskenteli paperitehtaassa ja ajoi toisten palveluksessa öljysäiliö- ja linja-autoa.
– Kuljetusyrittäminen lähti käyntiin itse asiassa jo taatastani. Kirsi teki kauppaopistossa minulle nämä käyntikortit, joissa on taattani kuorma-auto vuodelta 1939, Yrjö Laaksonen kertoo ja antaa minulle vanhan kortin. Hän on seitsemissäkymmenissä, mutta käy yhä yrityksessään joka päivä.
Kirsi jatkaa tarinaa.– Olin kauppaopistossa, mutta merkonomin paperit jäivät saamatta, kun halusimme veljeni kanssa laajentaa yrityksen toimintaa. Isovanhempani ja isäni olivat toimineet Hämeenkyrössä, mutta pyrimme suureen maailmaan eli Tampereelle. Se toteutui vuonna 2006, kun olin toiminut yrityksessä virallisesti vuoden päivät.
Temperamenttisten sisarusten visiointi oli säännöllisesti törmäyskurssilla, ja vuonna 2009 pikkuveli Matti osti isältään auton ja perusti oman yrityksen, joka sekin on kasvanut vuosien saatossa. Sisarusten yhteistyö toimii erinomaisesti nyt, kun he saavat toimia kumpikin tahollaan. – Isosisko Anne ajaa meillä tavallisia kahdeksasta neljään -päiviä, mikä onkin viisaasti valittu, Kirsi nauraa.
Hullut vuodet
Kirsi Laaksosen uupumus kehittyi monen vuoden aikana. Hän hoiti kuljetuksia, ajojärjestelyä, laskutusta ja kaikkea mahdollista eteen tulevaa.
– Poikani oli vuoden vanha, kun yritys alkoi kasvaa. Kukaan ei ollut neuvomassa hinnoitteluun, laskuttamiseen tai asiakaskontakteihin liittyvissä asioissa, vaan opettelin kaiken itse. Kuukaudessa tein vähintään 400 tuntia töitä, öisin paperihommia. Veli varoitteli, että en ole enää oma itseni. Olin kuplassa, enkä muista poikani ensimmäisistä vuosista yhtään mitään. Kävin ehtoolla laittamassa hänet nukkumaan mummulassa. Sitten lähdin jatkamaan töitäni, Laaksonen kuvaa.
– Kun kymmenen vuotta kaivaa itselleen kuilua ja sinne tipahtaa, niin hetken aikaa kestää sieltä nousta. Ajojärjestelypuhelimen päivystäminen esti keskittymisen muihin asioihin. Oli mahdotonta tehdä yhtä aikaa laskua ja puhua seitsemää eri puhelua, Laaksonen kertoo.
– Ei tämä ole fyysisesti raskasta työtä vaan henkisesti. Kävin jaakopinpainin itseni kanssa uupumuksen keskellä. Lähdenkö vai jäänkö? Olin toisinaan kolme tuntia toimistolla ja menin kotiin itkemään. Vanha kansa pitää tällaista laiskuutena. Itseänikin turhautti, kun en vain jaksanut. Kyllähän minulle sairauslomaa tarjottiin silloin, mutta en ottanut ja kuitenkin olin sängynpohjalla. Pohjanoteeraus oli, kun siskoni tiesi minua paremmin, mitä poikani oli opettelemassa koulussa.
Ajojärjestelijä Lasse Kosunen, Kirsi Laaksonen ja Tessu. – Lassen piti olla meillä vain pari päivää tuuraamassa erästä kuskia, mutta mies jäikin meille. Olen sanonutkin, että ”tämä on sun elinkautinen”, Kirsi vitsailee.Suunta muuttuu
Onneksi käänteentekevä ratkaisu löytyi läheltä. Alun perin kuljettajaksi tullut Lasse Kosunen alkoi tehdä työnjohdon ja ajojärjestelijän tehtäviä, ja Kirsille jäi aikaa hoitaa asiakassuhteita ja laskutusta.
– Neuvoni on, että ottakaa apu vastaan. Lähipiirini oli minusta huolissaan, mutta ajattelin, että olen korvaamaton. En halunnut antaa naruja muiden pideltäviksi. Laaksosen koko ajatusmaailma muuttui oman sairastumisen myötä.
– Olin ennen se työnantaja, joka suurin piirtein lykkäsi kuumepotilaalle buranat käteen ja käski lähteä ajamaan. Tänä päivänä ajatukseni ovat muuttuneet täysin. Nyt tärkeintä on henkinen ja fyysinen hyvinvointi ja henkinen tulee näistä ensimmäisenä.
Työntekijä saa Laaksoselta vapaapäiviä tai lyhyempiä päiviä ilmoittamalla, että sellaisen tarvitsee.
– Olen sitä mieltä, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. On turha olettaa, että ihmiset tekevät meille ja joustavat, jos emme tee mitään heille. Ilmapiiriin vaikuttaa myös paljon, kun uskalletaan sanoa jonkin menevän pieleen, että voisiko tämän tehdä toisin. Vaikka olen itsekin ajanut, en vain tule ajatelleeksi kaikkea, Kirsi kertoo.
Kuljettajat ovat esimerkiksi vieneet renkaat hallista konttivarastoon ja siirtäneet ylätasanteelle vievät portaat toiseen paikkaan. Autoihin on asennettu pyynnöstä tikkaita, että lavalle pääsee paremmin kiipeämään. Viime pääsiäisenä Kuljetus Laaksonen tarjosi kaikille työntekijöille pääsiäismatkan Puolaan.
– Vain yksi ei päässyt esteen takia osallistumaan ja meitä lähti 35 henkilöä. Se oli hengenkohotusreissu, jonka mahdollisti todella hyvin mennyt viime talvi. Työtä oli ollut niin paljon, että olimme soittaneet kollegojakin lumenajoon. Työntekijämme olivat joustaneet ja pyörittäneet hommaa ympäri vuorokauden. Tämä oli palkintomatka. Syksyllä järjestettiin henkilöstön aloitteesta hallibileet.
– Rokkari tuli soittamaan, oli ruokaa, juomaa ja 80 henkeä asiakkaista lähtien. Työntekijät pistivät hallin kuntoon ja hommasivat tuolit ja pöydät. Porukalla järjestäminen on sitä parasta työhyvinvointia.
Anne (vas.), Yrjö ja Kirsi Laaksonen sylissään Tessu. Perhe lomaili kymmenen hengen voimin helmikuussa Playa del Ingelissä. Se oli Kirsi Laaksoselle ensimmäinen viikon ulkomaanmatka. – Tein koneella sähköistä laskutusta etänä, mutta oli ihanaa, kun pystyiTerve mieli terveessä ruumiissa
Samana vuonna, kun Kosunen siirtyi työnjohtajaksi, alkoi Laaksonen käydä pari kertaa viikossa fysioterapeuttikoulutuksessa olevan personal trainerin luona.
– Olen kasvanut pituutta kolme senttiä, kun ryhtini on oiennut. Kaikki niskahartiakivut ovat poissa ja kipulääkkeitä en tarvitse.
Nyt Laaksonen suunnittelee, että yritys voisi kustantaa kerran viikossa tai kahdessa tapahtuvan personal trainer -ryhmätapaamisen työntekijöille.
– Mieluummin kustannan työporukalle jonkin liikuntatapahtuman tai -kurssin kuin annan liikuntaseteleitä. Liikuntaseteleitä käytetään paljon väärin tai jätetään käyttämättä, vaikka ne on otettu vastaan. Tähän kaipaisin muutosta ja joustoa, että työnantaja voisi korvata kustannuksia työntekijän todellisen käytön mukaan. Jos yksi saa enemmän kuin toinen, niin silloin kulut ovat työnantajalle verotettavaa.
– Sairauspoissaoloja meillä on vähän, viime vuonna noin kaksikymmentä päivää viidentoista hengen yhteisössä. Niska-hartia- tai selkäkipupoissaoloja ei ole lainkaan, eikä niin kutsuttuja motivaatiosaikuttajiakaan, sillä vapaata meillä saa joustavasti. Laaksonen on huomannut selvän käänteen henkilöstön asenteissa.
– Höyrymakkarabuumi alkaa olla mennyttä aikaa. Nyt jätkät kertovat avoimesti toisilleen lenkeistään, syömisistään ja kuureistaan. Enää ei ole häpeä sanoa, että ei lähdekään pizzalle muiden kanssa. Laaksosen oma tilanne on huomattavasti parempi kuin hulluimpina vuosina. Onneksi myös suhde lapseen on hyvä.
– Poika saa positiivisia Wilma-merkintöjä ja pyörii meillä hallilla pesemässä autoja tai harjoittelemassa peruutuksia, Kirsi kertoo.
Kuljetus Laaksonen Oy:n käyntikortti, jossa yrityksen kuorma-auto vuodelta 1939.Päivystystä vuorokauden ympäri
– Meidän 24/7-päivystys on suuri kilpailuvaltti, varsinkin sesonkiaikaan kesällä. Jos joku soittaa yhdeksän aikaan illalla, että on unohtanut tilata jotain, niin minä ja Lasse voimme ajaa muutaman kuorman varastoon tai lastaamme kuskeille kuormia valmiiksi niin, että he pääsevät aloittamaan tuntia aikaisemmin aamulla. Kiviainestoimijoiden kanssa on sopimus, että voimme käydä heidän montuillaan kuormaamassa. Se tietenkin perustuu luottamukseen.
– Onhan tämä joskus minuuttipalapeliä, mutta en ole tehnyt edes tarjouksia isoista työmaista. Keskitymme pieniin, ja esimerkiksi omakotitalorakentajia on paljon. Tietenkin meitä käyttävät yhteistyökumppaninaan paikalliset maanrakentajat sekä sellaiset asiakkaat kuin NCC. Meillä ei ole kiinnostusta miljoonaprojekteihin, vaan otamme ennemmin kaksikymmentä pientä. Niistä on ehkä enemmän työtä laskutuksessa ja joutuu tekemään sata puhelua enemmän, mutta niistä jää parempi tulos.
– Helpot päivät alkavat olla jo yksitoikkoisia. Mutta jos lähtee määrättömästi kasvattamaan, niin mitkä ovat riskit hiljaisella kaudella? Nykytilanne on hyvä. Kesällä meillä on lisäksi 5-10 vierasautoilijaa. Talvisin heitä ei tarvita. Meillä on hyvin kollegoja, jotka voi soittaa kiireviikkona apuun. Yhteistyö on tämän päivän sana, ja meidän ikäiset sitä nykyään pystyvät jopa tekemään. Ennen saatettiin toimia sillä mentaliteetilla, että mieluummin ostetaan itselle yksi auto lisää kuin annetaan kaverille. Luotettava kollega tekee sen mitä pyydetään, eikä ala kummemmin sorkkia väliin. Meilläkään ei ole esimerkiksi kaivinkoneita, vaan kaivuriurakoitsijat suosittelevat minua ja päinvastoin, Kirsi kertoo toiminnasta.
SKAL:n koulutuksista ammatillista osaamista
– Olen saanut suuren hyödyn SKAL:n koulutuksista, eivätkä yrityksen asiat olisi tällä mallilla, jos en olisi käynyt niitä kursseja. Ennen koulutuksia minulla oli mielikuva SKAL:sta vanhojen herrojen kerhona. Sekin on muuttunut. Jotkut yrittäjät tuijottavat vain jäsenetualennuksia ja kesätapahtumien ilmaislippistarjontaa ymmärtämättä lainkaan, paljonko Brysselissä, Helsingissä ja alueilla valvotaan etuja. Esimerkiksi Vuoren Pia tekee Sisä-Suomen Kuljetusyrittäjissä ison työn meidän kaikkien eteen tapahtumien järjestämisestä liikenneluvattomien kuskaajien selvittämiseen.
Laaksonen suorittaa tällä hetkellä Oulussa SKAL:n kuljetusyrittäjän erityisammattitutkintoa, joka on johtamisen tutkinto. Hän pyrkii käymään SKAL:n koulutuksissa aina muutaman vuoden välein. Ensimmäinen koulutus oli kuljetusalan työnjohtajan ammattitutkinto ja SKAL Ladyt viimeisin.
Koulutusten välissä Laaksosen oli tarkoitus hankkia merkonomin paperit, ja tutkinto on enää kahta näyttötyötä vaille suoritettu. Vakaa aikomus on saattaa sekin loppuun.
– Olen aktiivinen Sisä-Suomen SKAL Nuorissa. Meitä on neljänkymmenen hengen hyvä porukka ja lisää mahtuu mukaan!