Opettajavanhempiensa kanssa maaseudulla 6-vuotiaaksi asunut Timo Tervo ihmetteli kaupunkimuuttajana kerrostalossa, kun naapurien lapset puhuivat ruotsia. Siitä tuli ensimmäinen herätys uuden oppimiseen. Ruotsin kielestä tuli aikanaan hänen oman perheensä toinen kotikieli.
Helsinkiläinen Timo Tervo ei kadottanut lapsuuden maalais-idylliä mielestään, vaan palaa yhä uudelleen maalaismaisemaan. Häneltä sujuvat raivaus-, puutarha- ja metsähommat saaristohuvilalla ja Karjalohjan tilalla.
Vapaa-aika lisääntyi vuoden 2017 lopulla, kun Timo Tervo jäi virallisesti eläkkeelle, mutta yhä hän puurtaa aktiivisesti monella saralla. Tehtävät lausunnonantajalääkärinä jatkuvat ja vastaanottoaikoja potilaille on edelleen. Töitä on myös Onnettomuustietoinstituutin ja Uudenmaan liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan riveissä. Tervo ohjaa lisäksi kahta väitöskirjaa, joiden aiheet ovat autojen turvatekniikka ja päihteet kuolonkolareissa.
– Tutkijalautakunnan työssä olen pystynyt yhdistämään hiefaktojanosti lääkärin ammatin ja jo pikkupojasta alkaneen kiinnostukseni autoihin ja moottoreihin.
Timo Tervon toiveammatti oli liikennelentäjä, mutta likinäköisyys esti unelman toteutumisen. Äiti patisteli nuorukaisen kohti lääketieteen opintoja.
Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Tervo valmistui vuonna 1977 ja erikoistui myöhemmin silmätauteihin. Helsingin yliopistolla hän toimi soveltavan silmälääketieteen professorina 2000–2014 ja hankki liikennelääketieteen erityispätevyyden 2001. Vuonna 2014 Helsingin Yliopisto valitsi hänet Suomen ensimmäiseksi liikennelääketieteen professoriksi. Tervo on laatinut uransa aikana noin 400 erityyppistä tieteellistä artikkelia. Suosittuna puhujana ja vahvana kannanottajana Tervo on ollut mukana myös lukuisissa liikennealan yhteisöjen tilaisuuksissa.
– Työelämässä menestys ja arvostuksen saaminen, varsinkin ulkomailla, ovat tehneet minut usein tyytyväiseksi, hyvät työkaverit, ystävät ja ”herraklubit” ovat myös ilahduttaneet.
Timo Tervo seuraa aktiivisesti liikenteen turvallisuuskeskustelua ja suhtautuu kiihkeästi siihen, että viranomaiset perustavat toimensa usein epäluotettavaan muiden tuottamaan ”lobbaustietoon”. Esimerkiksi tilastoja ei tarkastella riittävästi akateemisten tutkimusperiaatteiden mukaisesti ja peltipoliisien positiivista vaikutusta liikenneturvallisuuteen liioitellaan.
– Kuolemaan johtaneet onnettomuudet eivät ole vähentyneet ainoastaan alentuneiden nopeuksien ansiosta, vaan koska henkilöautot ovat kehittyneet ja ensihoitomme on erittäin tehokasta.
Tervo toteaa, että onnettomuudet syntyvät aina riskikasautumien summana ja siteeraa suomalaisen onnettomuustutkinnan tulosta:
– Useimmissa kuolonkolareissa kuollut henkilö ei ole ollut täydessä ajokunnossa.
Timo Tervo listaa liikenneturvallisuustyön ja siihen liittyvän viestinnän puutteiksi erityisesti neutraalin ja rehellisen tutkimuksen puutteen. Poliisilta puolestaan puuttuu toistaiseksi liikennevalvonnan strategia. Työtä tilanteen parantamiseksi riittää hänen mukaansa muutamaksi vuosikymmeneksi. Toteuttamiseen tarvitaan monipuolista yhteistyötä muun muassa lainsäätäjien, valvovien viranomaisten, lääkäreiden, tutkijoiden ja liikennealan järjestöjen parissa.
Tervo itse jatkaa toimintaansa myös Liikennelääketieteellisen yhdistyksen puheenjohtajana ja Liikkuvan poliisin Perinneyhdistyksen hallituksessa, jossa mukaan on myös SKAL:n puheenjohtaja Teppo Mikkola.