Kuljetuksia koronan varjossa

Pandemia iskee, poikkeusolot astuvat voimaan

Reilu vuosi sitten, kun pandemia iski Eurooppaan, kuljetusala ajautui hetkessä kriisiin, varsinkin henkilökuljetukset. Yhdessä yössä alkoi kiihtyvä tilausten peruuttaminen, joka johti useassa yrityksessä kaluston ovien lukitsemiseen. Yhteiskunnalle tärkeiden tuotteiden, kuten elintarvikkeiden, kuljetus kuitenkin sujui keskeytyksettä.

Samaan aikaan alkaneet poikkeustoimenpiteet erilaisine sulkuineen aiheuttivat kuljettajille uusia ongelmia. Mistä löytää työpäivän aikana syötävää, kun tienvarsien ravintolat oli jouduttu sulkemaan?

Varsin nopeasti Euroopan unionin jäsenmaat anoivat poikkeuksia ajo- ja lepoaika-asetuksen määräyksiin. Näin tekivät käytännössä kaikki jäsenmaat, Suomi mukana. Poikkeuksien taso oli hyvin kirjava. Useissa jäsenmaissa kuljettajille annettiin mahdollisuus poiketa säännöksistä vain, kun kuljetettiin yhteiskunnalle välttämättömiä kuljetuksia, näin varmistettiin yhteiskunnan toimivuus kriisin aikana. Meilläkin vapautettiin kuljetukset varsin laajasti kuljetuslajista riippumatta ajo- ja  epoaikaasetuksen rajoituksista.

Rekkamiehen lounas.

Mistä ruokaa?

Poikkeusolojen aikana työvuoroissa olevien kuljettajien palvelut heikentyivät minimiin. Kuljettajien mahdollisuudet ruokailuihin ja hygienian hoitoon olivat lähes olemattomia. Elämänlaatu laski, kun ruokaa sai  arvoilta huoltoasemilta styroksilaatikossa ja suihkuun pääsi, jos löysi avoinna olevan huoltoaseman. Näin mentiin kesään asti, kunnes pandemian ensimmäinen aalto oli ohitse ja elämä alkoi normalisoitumaan.

Aika pandemian alusta kesän puoleen väliin jää monelle kuljettajalle muistoihin aikana, jolloin asiat eivät olleet entisellään. Syksyyn mentiin toiveikkaasti, oliko tämä nyt tässä? Ei ollut, toinen aalto muuntoviruksineen oli tulossa kohti Suomea. Loppuvuodesta oltiin samassa tilanteessa kuin keväällä, kuljetukset jatkuivat, samoin poikkeusolot. Muualla Euroopassa tilanne paheni todella huonoksi. Pääsin tutustumaan eurooppalaiseen tilanteeseen omakohtaisesti puoliperävaunullisen yhdistelmän ratissa. Useat reissut pitkin Keski-Eurooppaa osoittivat, miten pandemian seurausten lieventämiseen suhtauduttiin  eri tavalla, riippuen tilanteen vakavuudesta ja ihmisten asenteesta.

Lockdown Saksassa.

Ikimuistoinen alkuvuosi

Vuodenvaihteen vietin Russelheimin Autohofilla lähellä Frankfurtin lentokenttää. Uudenvuoden aattona ei raketteja ammuttu eikä kansalaisia näkynyt kaduilla juhlimassa. Kävin toiveikkaana jopa Frankfurtin keskustassa etsimässä avoinna olevaa ruokailupaikkaa, tuloksetta. Yhteiskunnan lähes kokonaan pysäyttänyt sulku toimi tehokkaasti. Meitä oli paikallisjunassa pari ihmistä, maskit kasvoilla. Uudenvuoden päivän juhla-ateria löytyi pitkän etsimisen jälkeen kylältä turkkilaisesta ravintolasta, joka möi annoksen kebabia pienestä, ikkunassa olevasta luukusta. Nautin annokseni kylän rautatieaseman edessä olevalla  aukiolla, pikku pakkasessa puupenkillä. Puhkoin styrokslaatikon muoviveitsellä ja kastike valui syliini. Se lämmitti, samoin se, että sain nauttia uudenvuoden ensimmäisen aterian ulkona.

Yhteystietojen luovutus mahdollisen altistumisen takia.

Ulkonaliikkumiskieltojaja QR-koodeja

Aika talvesta kevääseen on mennyt nopeasti, tätä kirjoittaessani tautitilanne maassamme on jälleen helpottanut. Muualla Euroopassa ollaan edelleen veitsenterällä. Tilanteet voivat muuttua nopeastikin,  suuntaan tai toiseen. Korona-aikaan on tottunut ihmeen nopeasti. Kaikkialla on käsihuuhdetta ja maskin käyttö on itsestäänselvyys. Tavaraliikenteen kuljettajilla on ollut vapaa rajojen ylitysoikeus.

Suomessa on kritisoitu rajojen vuotaneen ja sen takia tautitilanteen pahentuneen. Kokemuksieni perusteella tämä ei ihan pidä paikkaansa. Maahamme on ollut vaikeampi tulla kuin moneen muuhun maahan.

Ruotsissa maahan saapuvilta on tarkistettu henkilöllisyys ja maahantulon tarkoitus, tavaraliikenteen kuljettajilta rahtikirjat ja kuljettajan henkilöllisyys. Samoin Tanskassa. Saksassa korona sulki ravintolat aiheuttaen kuljettajille ongelmia. Esimerkiksi suihkussa käynti liikenneasemilla ei ollut itsestään selvää. Joissain tienvarsiravintoloissa oli järjestetty kuljettajille muutamia pöytäpaikkoja. Ehtona niiden käyttämiselle on henkilötietojen merkitseminen viranomaisen ylläpitämän rekisteriin. Tietojen avulla voidaan ottaa yhteyttä, jos ravintolasta löytyy altistumia. Sveitsi vaatii myös kuljettajilta rekisteröitymisen maan omaan koronan jäljitysjärjestelmään. Rekisteröityminen hoituu älypuhelimella, johon tulee QRkoodi onnistuneen toimenpiteen vahvistuksesi.

Pandemiavuodet jäävät varmasti muistiin loppuiäksi, kokemukset eivät välttämättä ole pelkästään huonoja. Kuljettajien avuliaisuus toisiaan kohtaan on ollut hienoa. Matkalla olemme jakaneet keskenämme sen, mitä auton jääkaapista löytyy.

Vain rahtiliikenteen henkilökuntaan.

Sävähdyttävänä jäi mieleen esimerkiksi ajaminen läpi öisen Luxemburgin, jossa vallitsi tavaraliikennettä lukuun ottamatta ulkonaliikkumiskielto. Uskomaton näky ajaa tyhjää moottoritietä valtiossa, joka on normaalisti liikkeessä 24/7. On myös mahtava tunne reissun päätteeksi ajaa laivaan. Siellä kuljettajia palvelee henkilökunta, joka pitää huolta itsestään ja matkustajista valvoen, että he noudattavat hygieniaohjeita. Buffetista noudettu pannupihvi kermaperunoineen maistuu mahtavalta, kun on viikon etsinyt lämmintä ruokaa suljetussa Euroopassa. Vuosaaressa pääsee käymään HUS:in teltalla koronatestissä, ja odotuksen jälkeen, negatiivisen tuloksen saatuaan voi huokaista helpotuksesta.

Koronapandemian aikana nousi usein keskusteluissa positiivisena asiana esille SKAL ry:n nopea tiedottaminen pandemian aiheuttamista erilaisista tavaraliikenteeseen kohdistuvista häiriöistä. Reagointinopeus on ollut erinomainen. Nopeimmillaan esimerkiksi rajanylitykseen liittyvän ongelman tiedottamiseen on mennyt aikaa vain muutamia tunteja. Tällainen palvelu jäsenistölle on kullanarvoista.