Häpeätahrasta ylpeydenaiheeksi

Aloitan arvoituksella: ”Talvella luistinrata, kesällä reikäjuustoa. Mikä se on?” Aika helppo, eikö totta. Se on suomalainen tie. Herätään tähän todellisuuteen, ja laitetaan asiat kuntoon. Suomi kykenee paljon parempaan ja me tarvitsemme tieverkon, jolla onturvallista ajaa. Tämä on asenteista kiinni, eikä rahapulasta, väittipä valtionvarainministeriö mitä tahansa.

SKAL on huomisen tiennäyttäjänä asettanut vaatimukset 2020-luvun tieverkolle. Jyväskylän liittokokouksessa julkaisimme myös reseptin, jolla 2020-luvusta teemme tieverkon vuosi kymmenen. Vuotuiseen tienhoitoon, korjausvelan poistoon ja uusiin tieinvestointeihin tulee osoittaa yhden miljardin euron lisäpotti. Vain nostamalla tiemäärärahojen tasoa tuntuvasti talvella liukas ja kesällä kuoppainen tieverkkomme pystyy palvelemaan kuljetustarpeitamme ja tehokkaasti.

Mielenkiintoista on se, että rahat tuohon reseptiin on jo tullut kerätyksi. Liikenteen verotusta on viime vuosina kiristetty niin, että vuotuinen verokertymä tieliikenteeltä on kasvanut 1,7 miljardilla eurolla. On oikeus ja kohtuus vaatia, että tästä rahamäärästä hallitus ja eduskunta osoittavat vuosittain miljardin lisäpotin tiestön ylläpitoon ja kehittämiseen. Vaatimuksemme on vieläpä maltillinen, kun kuulee, mitä rakas naapurimme Ruotsi on tekemässä. Ruotsi panostaa väyliin seuraavan 10 vuoden aikana 60 (kuusikymmentä) miljardia euroa. Siinä meille mallia,  vuotuinen lisämiljardi tiestöön on hyvä alku.

Reseptimme sisältää myös annosteluohjeen: 300 miljoonaa euroa korjausvelan lyhentämiseen, jota myös parlamentaarinen työryhmä on esittänyt. 300 miljoonaa euroa perustienpitoon, ja sillä pitää saada myös umpisurkea talviajan liukkaudentorjunta koko  tieverkon osalta kuntoon. Loput 400 miljoonaa tulee osoittaa tieverkon kehitysinvestointeihin, joilla luodaan turvallista ja tehokasta runkoverkkoa Suomeen. Teemme tämän reseptin tutuksi kaikille päättäjiksi haluaville ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Vaalien jälkeen jatkamme töitä, jotta resepti tulee kirjattua myös tulevaan hallitusohjelmaan.

Saammeko me miljardilla mitään aikaiseksi? Varmasti. Se on nähty jo, mitä nykyhallituksen vajaan miljardin kertapanostus väyliin on tehnyt. Tiestöä on kunnostettu ja päällystetty. Korjausvelan kasvu on pysähtynyt, mutta investointeihin rahaa ei ole riittänyt, päinvastoin investointeja on vähennetty 400 miljoonalla eurolla. Suomi tarvitse runkoverkon, jolla voi kasvattaa kuljetuskaluston pituutta, ja jolla on turvallista liikkua. Meiltä puuttuvat tyystin vartioidut levähdysalueet, ja lastinkäsittelyn mahdollisuudet. Tavoitteemme on liikenneturvallisuuden nollavisio ja lisämiljardilla muutamme tieverkkomme häpeätahrasta ylpeydenaiheeksi.