St1:n Lea Rankinen: ”Vastuullisuustyössä on sitouduttava pitkän tähtäimen kehitykseen”

Vastuullisuuskysymysten uranuurtaja on innoissaan tulevaisuuden teknologian tuomista mahdollisuuksista.

Miten päädyit vastuullisuuskysymysten pariin?

Olen itse asiassa aloittanut urani lähellä kuljetusalaa: ympäristöasiantuntijana S-ryhmän hankinta- ja logistiikkayhtiössä. Lopulta vastasin koko konsernin vastuullisuusasioista ja sidosryhmäsuhteista.

Olet melkoinen uranuurtaja ja seurannut tehtäviesi puolesta vastuullisuusteeman kehittymistä ja kasvamista aitiopaikalta jo pitkään.

Vastuullisuus itsessään on nuori ammattikunta ja ala, mutta sen parissa olen tehnyt töitä melkein 25 vuotta. En lähtenyt uralleni mihinkään konserniin vastuullisuusraportointiin palkattuna, vaan olen aina edennyt alhaalta ylöspäin. Sen ansiosta, että olen ollut tekemässä näitä asioita sisällä eri liiketoiminnoissa, on syntynyt ymmärrys siitä, mitä vastuullisuuden integraatio liiketoimintaan käytännössä tarkoittaa.

Muutosjohtamistahan tämä on monella tapaa: ymmärryksen, ajattelun ja toimintamallien juurruttamista ja kehittämistä. Olen aina ollut kova puolestapuhuja siinä, että vastuullisuuden organisoitumisenkin on hyvä muuttua sen mukaan, mikä lähtötila ja ymmärrys kussakin yrityksessä on.

Mikä vastuullisuudessa innostaa?

Minua ajaa eteenpäin se, että tehdään työtä, jolla on positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia laajemminkin. Yksi asia, mikä alasta tekee todella kiinnostavan, on sen moninaisuus ja kehittyminen. Olen itse kotoisin maalta, joten luonto ja ympäristöasiat ovat olleet aina lähellä sydäntä, mutta näiden lisäksi ovat mukaan tulleet myös muut osa-alueet: sosiaalisen vastuun kysymykset, yrityksen eettiset liiketoimintatavat, yhdenvertaisuus, monimuotoisuusasiat, ihmisoikeuskysymykset ja niin edelleen.

Vastuullisuushan ei ole jotain muusta liiketoiminnasta erillistä, vaan osa sen ydintä, jonka on oltava kunnossa. Oli yritys tai toimiala mikä tahansa, on sillä oltava sovitut eettiset toimintaperiaatteet, oikeanlaiset tavoitteet ja mittarit sekä riskien arviointiprosessi, jolla myös kumppanien sitoutuminen arvoketjuun arvioidaan.

Kun katsotaan tulevaisuuteen, niin mitkä ovat kuljetusalan ja sille välttämättömän energiantuotannon suurimmat haasteet ja kiehtovimmat mahdollisuudet?

Kuljetusalallakin on lähdetty liikkeelle ympäristöasioista: päästövähennystavoitteista, taloudellisen ajotavan koulutuksista sekä eri säädösten ja asiakkaiden vaatimusten noudattamista mittaavista auditoinneista. Nyt painopiste on tulevaisuuden energiatransitiossa ja käyttövoimissa.

Siirtyminen fossiilisista polttoaineista, uusiutuviin tai vähähiilisiin vaihtoehtoihin on ison mittakaavan kysymys koko energiajärjestelmässä. Esimerkiksi kuljetusalan näkökulmasta ratkaisuja on jo tänäkin päivänä olemassa: on biodieseliä, biokaasu ja biokaasuverkoston rakentamista. Uskomme siihen, että tieliikenne sähköistyy. Biokaasulla on merkittävä rooli raskaassa liikenteessä ja meriliikenteessä. Lentoliikenne tarvitsee nestemäisiä biopolttoaineita vielä pitkään.

Tulisi ymmärtää, että tässä tehdään työtä lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Kaikkia tulevaisuuden ratkaisuja ei vielä ole olemassa, minkä vuoksi tarvitaan todella paljon uusia innovaatioita, niiden tutkimukseen panostamista, ja niiden rahoittamista. Jotta EU-tasolla päästäisiin tavoitteena oleviin nettonollailmastovaikutuksiin, niin meillä puuttuu vielä puolet siihen vaadittavasta teknologiasta.

Siksi mekin St1:llä investoimme uudenlaisiinkin ratkaisuihin, kuten fuusioenergiaan. Jos tässä onnistutaan, niin meillä voisi olla tulevaisuudessa tarjolla päästötöntä energiaa melkeinpä rajattomasti. Se voi pitkällä aikavälillä olla oikeasti energiajärjestelmän game changer.

Mitä ei saisi unohtaa?

Vastuullisuustyössä on tärkeää sitoutua pitkäjänteiseen kehitykseen – mikään sprintti tämä ei ole. Ratkaisuja kannattaa etsiä yhdessä. Me haluamme käydä tätä keskustelua meille tärkeiden kuljetusyritysten kanssa. Kukaanhan ei tee tätä hommaa yksin. Vastuullisuustyötä tehdään yrityksessä eri yksikköjen kesken ja yrityksenä puolestaan omien kumppanien kanssa yhteisiä kohtia löytämällä. Niin siitä tekemisestäkin tulee paljon vaikuttavampaa.

Lea Rankinen (s. 1973) on Aalto-yliopistosta valmistunut ympäristöteknologian DI ja St1:n Head of Sustainability & Corporate Affairs, minkä lisäksi hän istuu muun muassa St1 Biokraftin sekä Aviation Fuelling Services Norwayn (AFSN) hallituksissa.

________________________________

SINUA SAATTAISI MYÖS KIINNOSTAA

Finmobilityn Katriina Korhonen: ”Kuljetusala on EU-vaikuttamisessa Suomelle tärkeä ja ajankohtainen sektori”

SKALin kysely kuljetusyrittäjille: vastuullisuus on myös sosiaalista – tähän kuuluvat niin harmaan talouden kitkeminen kuin työhyvinvoinnista huolehtiminen

Vastuullisuus kuljetusalalla