Moni varmasti katsoi syyskuussa Ylen MOT-ohjelman, jossa jäljitettiin Venäjälle laittomasti kuljetettavia henkilöautoja. Ne ovat ikävä ilmiö, sillä rajan yli virtaavat ökyautot päätyvät todennäköisesti paitsi pönkittämään itänaapurin taloutta jopa välillisesti kiihdyttämään sen sotakonetta. Tämä on poliittinen maisemamme nyt ja sen mukaan meidän tulee elää ja yrittää. Vielä kaksi vuotta sitten asiassa ei olisi tietenkään ollut mitään laitonta. Rajat olivat auki joka suuntaan ja tavara kulki. Murheina olivat silloin pandemian kiihdyttämä pula komponenteista ja konteista. Nyt merikontteja saa jälleen ja niiden hinnatkin ovat laskeneet siedettävälle tasolle. Pula komponenteista haittaa kuitenkin edelleen monen kuljetusyrityksen toimintaa.
Kotkalainen Pasi Trans on odottanut sähkötrukkeja lähes puolitoista vuotta, kertoo yrittäjä Marko Pasi. Kun laitteet viimein saapuvat, voi teknologiakin olla jo jälkeen jäänyttä: ”Olemme koko ajan vähän myöhässä”. Marko Pasin ja hänen veljensä Tero Pasin yritys toimii KotkaHamina-satamassa, jota suhdannetilanne on rokottanut reippaalla kädellä. Onneksi tuonti on ruvennut jälleen vetämään ja raakapuuta saapuu nyt Baltian maista. Optimistiset Pasin veljekset pitävät rautojaan monilla tulilla ja vahtivat myös hiilijalanjälkeä. Ennen pitkää yritys on siirtymässä pois fossiilisista polttoaineista ja pyrkii sähköntuotannon suhteen omavaraisuuteen. Vastuullisuus on valinta, jota asiakkaatkin osaavat tulevaisuudessa arvostaa, veljekset uskovat. Lue juttu.
Kansijuttumme liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) lähti aikanaan politiikkaan harmistuneena lasten pompottelusta homeongelmaisten päiväkodin ja koulun väistötiloista toiseen. Tie vei kaupunginvaltuustoon ja pian valtakunnanpolitiikkaan. Hallituskaudella 2019–2023 Ranne oli oppositiossa, nyt Petteri Orpon hallituksessa. Harvempi tietää, että Lulu Ranne teki diplomityönsä teiden routavaurioista. Ei siis ihme, että ministeri puhuu mielellään tieverkon puolesta: Kun väylähankkeisiin priorisoidaan, on korjausvelan hoitaminen kärjessä. Pääosa tonneista ja ihmisistä liikkuu jatkossakin teillä.
SKAL on esittänyt nopeutettua aikataulua infrarakentamiseen korjausvelan kasvun pysäyttämiseksi ja työllisyyden turvaamiseksi, joten on mukavaa lukea, että ministeriössä valmistellaan jo investointiohjelmassa päätettyjen liikennehankkeiden kilpailutuksia. Lisää investointipäätöksiä on odotettavissa kevään 2024 kehysriihessä. Myös toinen tärkeä SKALin kiirehtimä hanke, EU:n sotilaallisen liikkuvuuden rahoituksen hakeminen, on nytkähtänyt eteenpäin ja Suomi on hakemassa yhteensä 43 miljoonaa euroa muun muassa siltojen korjaamiseen.
Nämä ovat edistysaskeleita, joita kannattaa arvostaa. Meillä on tässä numerossa muutakin ilahduttavaa sisältöä. Takuulla hymyjä nostattava kuvakertomus kansanedustajien kuljetuksista ja kummiyrittäjätoiminnasta löytyy täältä ja juttu yhteen hiileen puhaltavasta ja puuhakkaasta SKAL Tahko ry:stä täältä. Kotimaan edunvalvontasivuilla on asiaa muun muassa mitoista ja massoista sekä tulevaisuuden käyttövoimista, suosittelen!
SKAL on nostanut Suomen esiin saavutettavuuden välttämättömänä kilpailukykytekijänä. Emme voi kilpailla kansainvälisesti, jos tuotanto täällä on liian kallista ja liikenneväylät eivät ole kunnossa. Matka maailmanmarkkinoille lyhenee, jos nämä asiat laitetaan kuntoon. Nyt näyttää varovaisesti siltä, että valoisampaa tulevaisuutta kohti mennään. Luotetaan siihen, vastuullisuutta unohtamatta.
