Suomen pisimpien siltojen listausta on viime vuosina saatu päivittää useampaankin otteeseen. 2010-luvulla valmistui väylähankkeissamme useita pitkiä ja näyttäviä siltoja. Siltaratkaisujen suunnittelussa vaakakupissa eniten painavat kuitenkin käytännöllisyys ja kestävyys.
Vuonna 2019 valmistunut Vekaransalmen silta Sulkavalla yltää 639 metrin pituudellaan Suomen pisimpien siltojen listauksessa viidennelle sijalle. Lossiyhteyden korvanneella sillalla on kuitenkin matkaa pisimmän sillan pituuteen, sillä Suomen pisin silta Mustasaaren Raippaluodossa on jopa 1045 metriä pitkä. Raippaluodon silta joutunee luovuttamaan vuodesta 1997 pitelemänsä kärkipaikan 2020-lopulla Helsinkiin rakentuvalle Kruunuvuorensillalle, jolle pituutta on suunnitteilla jopa 1200 metriä.
Väylän viime vuosina valmistuneissa hankkeissa on Vekaransalmen sillan lisäksi rakennettu muitakin pitkiä ja näyttäviä siltoja. Jännevirran silta Kuopiossa valmistui vuonna 2018 ja kipuaa 577 metrin pituudellaan Suomen kahdeksanneksi pisimmäksi sillaksi. Savonlinnaan vuonna 2019 valmistuneet Laitaatsalmen pohjoinen ja eteläinen silta kurottavat 469,7 ja 492,4 metrin pituuksillaan pisimpien siltojen listauksen sijoille 14 ja 16.
Käytännöllisyys edellä
Viime vuosina valmistuneista näyttävistä silloista huolimatta siltaratkaisut suunnitellaan aina käytännöllisyys edellä. Kussakin kohteessa valittu ratkaisu perustuu huolelliseen teknistaloudelliseen harkintaan. Tavoitteena on silta, joka on mahdollisimman sulautuva osa tietä tai rataa.
Väylässä taitorakenneyksikön päällikkönä työskentelevän Markku Äijälän mukaan viime vuosikymmenellä siltaratkaisujen taustalla vaikuttavat erityisesti liikennemäärien kasvun ja turvallisuuden aiheuttamat vaatimukset. Viime vuosikymmenellä rakennettiin erityisesti niin sanottuja kuivia siltoja (teiden risteyksiin tai eritasoliittymiin rakennettuja siltoja), alikulkusiltoja (rata ylittää tien) ja alikulkukäytäviä (jalankulku- ja pyöräliikenne kulkee tien alta).
2010-luvulla toteutettiin myös suuria vesistösiltoja, joilla poistettiin lossiyhteyksiä (Lövön silta, Vekaransalmen silta) tai avattavia siltoja (Jännevirran silta). Laitaatsalmen sillat rakennettiin Kyrönsalmen syväväylän siirtämisen yhteydessä. Ratkaisu sujuvoitti sekä alla kulkevaa vesiliikennettä, että päällä kulkevaa tieliikennettä.
Äijälän mukaan siltasuunnittelussa ei ole nähtävissä muotivirtauksia, vaikka tietyt piirteet tiettynä aikana voivatkin korostua:
”Kaupungistumisen ja rakentamisen tiivistymisen myötä joudutaan monesti tekemään siltoja ja paljon muita rakenteita ahtaisiinkin tiloihin. Esimerkiksi tukimuurirakenteita tulee varmasti jatkossa lisää. Siltoja rakennetaan myös aina vaan haastavampiin pohjaolosuhteisiin. Paalutustekniikka on kehittynyt huomattavasti ja nykyisin saadaan porattua isojakin paaluja tarkasti kohdalleen. Yksi uusvanha siltatyyppi on ’teräspalkit betonissa’-ratkaisu, jolla päästään matalaan rakennekorkeuteen. Tällainen on muun muassa Ouluun valmistunut Heikinkadun alikulkusilta”, Äijälä kuvailee.
Siltojen suunniteltu käyttöikä on sata vuotta. Senkin vuoksi uusia ratkaisuja otetaan käyttöön vain harkiten ja käytettyjen siltaratkaisujen valinnassa kestävyys ja käytännöllisyys ajavat näyttävyyden edelle.
2020-luvulla rakennetaan uusia siltoja, kohennetaan vanhoja ja korvataan lossiyhteyksiä
2020-luvulla Väylässä rakennetaan uusia siltoja edelleen pääosin tie- ja ratahankkeiden yhteydessä. Ikääntyneiden lossiyhteyksien korvaamista silloilla suunnitellaan useassa kohteessa ja myös vanhojen siltojen uusiminen lisääntyy:
”Kaikissa vanhoissa silloissamme sillan kantavuus ei riitä raskaan liikenteen kasvavien kuormien tarpeisiin. Osa silloistamme on myös jokseenkin huonokuntoisia ja kaipaa peruskorjausta. Lisäksi vanhoista silloista löytyy nykypäivän standardeja ajatellen liikenteellisiä puutteita esimerkiksi leveydessä tai silta-aukkojen koossa”, Äijälä kertoo.
Entä mikä on silta-ammattilaisen oma suosikkisilta Suomessa tai maailmalla?
”Kyllä se on Sääksmäen silta Valkeakoskella. Kyseessä on hieno riippusilta, joka sopii hyvin kauniiseen järvimaisemaan ja näkyy myös tienkäyttäjälle jo kaukaa. Myös Millaun maasilta Ranskassa on ainakin valokuvien perusteella vaikuttava, vaikka en sitä paikan päällä ole vielä päässytkään näkemään”, kertoo Markku.
Lisätietoja:www.vayla.fi