Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa otsikossa mainitusta luonnoksesta. Eduskunta hyväksyi 21.3.2018 liikenteen palveluista annetun lain muutoksen (HE 145/2017 vp), jonka yhteydessä kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyyttä koskevat säännökset siirtyvät 1.7.2018 lukien mainittuun lakiin. Kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain kumoutumisen johdosta annettaisiin uusi valtioneuvoston asetus liikenteen palveluista annetun lain nojalla. Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry on tutustunut luonnokseen ja esittää lausuntonaan seuraavaa.
Yleistä
Lausuntopyynnon ja esityksen perustelujen mukaan asetusehdotus vastaisi asiallisesti voimassa olevaa kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä annettua valtioneuvoston asetusta (640/2007). Voimassa olevasta asetuksesta on kuitenkin osia siirretty lain tasolle edellä mainittuun 1.7.2018 voimaan tulevaan liikennepalvelulakiin. Lisäksi on tehty pieniä muutoksia, joista osaa on perusteltu melko kevyesti.
Perusteluissa todetaan, että perustason ammattipätevyys suoritetaan useimmiten ajokorttikoulutuksen yhteydessä. Tämä pitää paikkansa, mutta on silti tärkeää huomata, että ajokorttikoulutus ja kuljettajan ammattipätevyyskoulutus ovat erillisiä kokonaisuuksia, eikä niihin sisältyvää koulutusta voi yhdistää tai korvata puolin eikä toisin.
1 § Perustason ammattipätevyyskoulutus
Pykälän 3 momentin perusteluissa todetaan, että Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymiä koulutuskeskuksia velvoitetaan opetustodistuksen antamiseen, joka tarvittaisiin kokeeseen ilmoittauduttaessa. Muussa tapauksessa ammattipätevyys suoritettaisiin yleensä ajokorttikoulutuksen yhteydessä. Ajokorttikoulutusta koskeva huomautus ei liity tähän asiaan mitenkään ja on omiaan aiheuttamaan vain sekaannusta. Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymiä koulutuskeskuksia koskee velvoite opetustodistuksen antamiseen, riippumatta siitä suoritetaanko ammattipätevyys ajokorttikoulutuksen yhteydessä vai ei.
2 § Ajo-opetus ja sen toteutus perustason ammattipätevyyskoulutuksessa
Pykälän nimi on hämäävä, kun sisältö koskee ajo-opetuksen lisäksi myös ennakoivan ajamisen sisällyttämistä opetukseen. Parempi nimi olisi ”Opetus ja sen toteutus perustason ammattipätevyyskoulutuksessa”.
4 § Jatkokoulutuksen sisältö ja toteutus
Jatkokoulutukseen tulisi sisällyttää pykälän 1 momentin mukaan vähintään seitsemän tuntia 2 §:ssä säädettyä opetusta. Viittausta tulisi täsmentää niin, että se tarkoittaisi 2 §:n 1 momentissa säädettyä opetusta.
Edelleen pykälän 1 momentin mukaan jatkokoulutus voidaan toteuttaa teoriaopetuksena, ajo-opetuksena tai niiden yhdistelmänä. Toteutusmuodot vastaavat nykyisin ammattipätevyysasetuksen (640/2007) 7 §:n 1 momentissa säänneltyjä, mutta ne ovat jääneet opetustapojen kehittyessä ja monipuolistuessa käytäntöä suppeammiksi. Toteutusmuotoihin olisikin syytä lisätä ainakin käytännön harjoitukset sekä tieto- ja viestintätekniikan välineiden hyödyntäminen, kuten verkko-opetus. Esimerkiksi simulaattoreiden ja VR-tekniikan käyttömahdollisuus ei rajoitu 2 momentissa oletetulla tavalla vain ajo-opetukseen. Lisäys ei olisi ristiriidassa voimassa olevan EU:n ammattipätevyysdirektiivin 2003/59/EY kanssa eikä EU-parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksytyn direktiivin muutosten kanssa.
Jatkokoulutus olisi asetusluonnoksen mukaan annettava jatkossakin vähintään seitsemän tunnin jaksoissa, mutta kukin jakso voitaisiin jakaa annettavaksi perättäisinä päivinä. Seitsemän tunnin jakson jakamismahdollisuus useammalle päivälle on hyvä muutos. Tällä tavoin samaan koulutusohjelmaan voitaisiin myös sisällyttää helpommin sekä teoria- että käytännön koulutusta.
5 § Ammatillisessa kuljettajakoulutuksessa olevan toimiminen kuljettajana
Pykälän yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan 1 momentissa tarkennettaisiin opiskelun aikaisten ajojen sallivan vain niiden ajoneuvojen kuljettamisen, joiden kuljettamisesta opiskelussa ja perustason ammattipätevyyden suorittamisessa on kysymys. Esimerkiksi linja-auton kuljettajaksi opiskeleva ei voisi toimia hyväksymisasiakirjalla kuljettajana tavaraliikenteessä, vaikka hänellä olisi kuorma-autokortti, jos opiskelu ei tähtäisi tavaraliikenteen kuljettajana toimimiseen. SKAL ei pidä tällaista rajoitusta hyvänä. Mahdollisuutta ajaa hyväksymisasiakirjalla ristiin sekä tavara- että henkilöliikennettä ei tule rajoittaa. Koulutuksen tulee voida olla jatkossakin monipuolista ja sisältää mahdollisimman erilaisia työtilanteita työpaikalla oppimisessa ja koulutuksen aikaisissa kesätöissä. Kuljetusalan yritykset tarvitsevat moniosaajia, sillä yritysten toimialat ja toiminnot monipuolistuvat.
Huomioitavaa on myös, että C-luokan ajo-oikeus on saavutettavissa alhaisemmassa iässä kuin D-luokan, joten hankkimalla ensin C-ajokortin nuori kuljetusalan ammatillisessa koulutuksessa oleva saisi paljon kaivattua työ-, ajo- ja liikennekäyttäytymiskokemusta heti 18 vuotta täytettyään, vaikka opiskelisikin henkilöliikenteen puolella. Tavaraliikenteen ja henkilöliikenteen raja-aitoja on haluttu madaltaa liikennepalvelulain ammatinharjoittamistakin koskevissa säännöksissä, joten ei ole nähtävissä syytä miksi raja-aidat haluttaisiin rakentaa kuljettajakoulutuksen puolelle. Rajoituksella itse asiassa rangaistaisiin monipuolisen ammatillisen osaamisen ja monen ajokorttiluokan hankkivaa.
Tällainen muutos syrjisi myös niitä, jotka laajentavat osaamistaan myös henkilöliikenteen puolelle, tai päinvastoin. Esimerkiksi logistiikan perustutkinnon kuljetuspalvelujen osaamisalan opiskelija, joka suorittaa linja-autonkuljettaja -tutkintonimikkeen koulutuksessa pakollisena tutkinnon osana henkilöliikenteen kuljettajan (D1, D1E, D, DE) perustason ammattipätevyyttä, voi lisäksi valita samassa tutkinnossa valinnaisena tutkinnon osana perustason ammattipätevyyden laajennuksen tavaraliikenteen puolelle.
SKAL myös toistaa tässäkin yhteydessä huolensa voimaan tulevaan lakiin liittyen hyväksymisasiakirjan hyödyntämisen laajuudesta. Kuten jo lausunnolla olleessa hallituksen esitysluonnoksessa esitettiin, tämän tulisi koskea laajasti kaikkia koulutusta antavia tahoja. Nyt näyttää siltä, että päinvastoin, ehtoja ollaan tiukentamassa.
SKAL pitää tärkeänä, että jatkossakin kaikilla koulutuskeskuksilla on mahdollisuus riittävän pitkäkestoisissa ja laajoissa koulutuskokonaisuuksissa hyödyntää työharjoittelu yrityksissä myöntämänsä hyväksymisasiakirjan turvin.
6 § Kuljettajan ammattipätevyyskortin tai ajokortin ammattipätevyysmerkinnän hakeminen ja 7 § Ammattipätevyyttä osoittava merkintä
Esityksen 6 §:n 2 momentin ja 7 §:n 2 momentin mukaan ammattipätevyys olisi voimassa nykytilan mukaisesti viisi vuotta edellisen ammattipätevyysmerkinnän päivämäärästä, jos uutta ammattipätevyyskorttia tai ajokorttimerkintää haetaan jatkokoulutuksen suorittamisen perusteella kuuden kuukauden sisällä ennen voimassa olevan ammattipätevyysmerkinnän päättymistä. SKAL pitää tätä erittäin tärkeänä.
Puolen vuoden merkintäaikasääntö on tarpeen, jotta 35 tunnin jatkokoulutuksia voidaan jakaa viiden vuoden ajanjaksoihin vapaammin ja jotta taannehtivia oikeudenmenetyksiä ennen asetuksen voimaantuloa suoritetuista viidestä jatkokoulutuspäivästä ei syntyisi. Mikäli kuuden viimeisen kuukauden merkintäsääntö poistettaisiin, viimeinen viidestä jatkokoulutuspäivästä jätettäisiin käytännössä viiden vuoden ajanjakson viimeisille päiville, mikä puolestaan merkitsisi mahdotonta ruuhkaa sekä jatkokouluttajille että ammattipätevyyskortin ja ajokortin myöntäville viranomaisille.
Nykyisissä säädöksissä tämä kokonaisuus on asetuksen 10 §:n 2 momentissa. Jatkossa asia on etsittävä liikennepalvelulain II osan 3 luvun 13 §:stä ja esityksen mukaisen asetuksen 6 ja 7 §:stä. Tämä ei ole omiaan selkiyttämään säädöksiä eikä ainakaan helpota asian etsimistä säädöksistä.
10 § Ammatillisen pätevyyden osoittaminen muun kuin ETA-valtion kansalaisen kohdalla
Pykälässä viitataan Liikenteen palveluista annetun lain 19 §:n 2 momenttiin. Pitäisi ilmeisesti viitata kyseisen lain 15 §:n 2 momenttiin.
11 § Opettajaa ja opetuksesta vastaavaa johtajaa koskevat vaatimukset
Pykälän 1 momentin viittauksesta puuttuu viitattavan pykälän numero, pitäisi ilmeisesti olla liikenteen palveluista annetun lain 11 §:n 3 momentti.
Pykälässä on säilytetty nykyisen ammattipätevyysasetuksen (640/2007) 15 §:n tapaan eritasoiset vaatimukset jatkokoulutuksen ja perustason ammattipätevyyskoulutuksen opettajien ja opetuksesta vastaavien johtajien välillä. Erittely on tarpeen, sillä jatkokoulutusta antavaksi koulutuskeskukseksi voidaan hyväksyä esimerkiksi kuljetusyrityksiä, alan järjestöjä, säätiöitä ja muita yhteisöjä.
Pykälän 2 momentin 3)-kohtaan tulisi lisätä 1.1.2018 voimaan tullut kuljetusalan ammattitutkinto, joka on tutkintorakenteessa korvannut linja-autonkuljettajan, yhdistelmäajoneuvonkuljettajan ja puutavaran autokuljetuksen ammattitutkinnon. Viimeksi mainittuja ei kuitenkaan voi poistaa kyseisestä kohdasta, sillä niitä on suoritettu 31.12.2017 asti ja siihen mennessä aloitettuja tutkintoja voi suorittaa vielä 31.12.2021 saakka.
Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry
Iiro Lehtonen Ari Herralatoimitusjohtaja johtava asiantuntija