Rauno Heinonen on tehnyt elämänuransa isänsä Iisakin, setänsä Jorman ja isoisänsä Arvon aloittamassa yrityksessä. Vuonna 1964 veljekset ostivat ensimmäisen rekkaveturin silloiselta Jalaspuun sahalta. Sillä ajettiin haketta Pietarsaareen ja paluukuormana Kokkolasta apulantaa maakuntiin. Runsaan kymmenen vuoden ajan yrityksessä oli kolmaskin osakas, tilitoimiston pitäjä Aatos Rajala, joka jättäytyi pois 1980-luvun loppupuolella. Vuonna 1986 Raunon setä lähti pois toiminnasta ja keskittyi linja-autoliikenteeseen oman poikansa kanssa. Rauno oli otettu virallisesti yrityksen palkkalistoille vuotta aiemmin vuonna 1985. Apumiehenä, kuljettajana ja muissa töissä harjoiteltuaan hän otti yrityksen vetovastuun toimitusjohtajana 1990-luvun alussa.
– Tällä hetkellä toimimme yhteistyössä logistiikkayritys Moveren kanssa, jonka ohjauksessa kuljetamme pääasiassa rehua, viljaa ja rehun raaka-aineita sekä muita maataloustuotteita. Rehutehdas, josta pääsääntöisesti lastaamme kuormat, sijaitsee Seinäjoella. Kuljetusalueitamme ovat Satakunta, Keski-Suomi ja kaikki Pohjanmaan maakunnat, Heinonen kertoo.
Heinosen elämä on hänen omien sanojensa mukaan pyörinyt yrityksessä ja rehutehtaalla, jonka tornissa on vain välillä nimi vaihtunut. Hankkijan rehutehtaiden ajoista kertyy lähes koko yrityksen liikevaihto. Yritys on ajanut Hankkijalle seitsemällä eri vuosikymmenellä.
– Tämän päivän yritysmaailmassa ei niin saisi olla, mutta tehtaalla ja meillä on molemminpuolinen arvostus pitkäjänteisyyttä kohtaan. Arvostan samaa myös omissa työntekijöissä, Heinonen sanoo.
Pitkäaikaisin työntekijä Jalasjärven Kuljetuksessa viihtyikin töissä yli 50 vuotta ja palveli kolmea eri sukupolvea.
– Hän on ollut nyt eläkkeellä vajaa kymmenen vuotta, mutta muistelen häntä edelleen lämmöllä. Siihen aikaan, kun hän oli töissä, oli tapana, että kuljettajat soittivat seuraavan päivän ohjelman illalla kuuden ja seitsemän välissä. Tuo oli siis aikaa ennen kännyköitä. Kun lankapuhelin soi kello 18.03, tiesin aina, kuka soitti. Hän oli säntillinen. Joillekin on rutiiniasia noudattaa ohjeita, mutta nykyään osalle jopa mahdottomuus. Sopimusyhteiskunnassamme monella on pelisäännöt hukassa.
Koronavuonna palkattiin mies lisää
Viime kevät oli toiveikasta aikaa. Maataloustuotteiden ja kappaletavaroiden kuljetus oli vilkasta.
– Näkymät olivat niin hyvät, että päätin palkata kuusikymppisen kuljettajan, joka otti itse yhteyttä. Tarjolla oli myös ihan nuori kaveri, mutta mielestäni vanhempi niveltyi hommiimme paremmin.
Heinosen 21-vuotias poika Toni Heinonen näyttää tulevaisuudessa jatkavan yritystarinaa jälleen yhden sukupolven verran. Nuori mies on alle kymmenvuotiaasta asti ollut mukana autojen kyydissä ja kasvaessaan tehnyt töitä isälleen.
– Lukion jälkeen hankin yhdistelmäajoneuvokortit armeijasta. Nyt opiskelen Turun AMK:ssa ajoneuvo- ja kuljetustekniikan insinööriksi ja teen töitä aina, kun vain ehdin. Syksyllä on ollut pääasiassa etäopetusta, mutta joitain yksittäisiä opetuskertoja on täytynyt suorittaa paikan päällä, Toni kertoo.
Keskustelu Tonin pakollisista pikavisiiteistä oppilaitokseen johdattaa keskustelun ympäristöystävällisyyteen.
– Kuljetusyritystoiminnan pitäisi aina olla niin vihreää, vaikka muilla aloilla etätyöllä ja -opiskelulla voisi vähentää päästöjä todella paljon. Ajo- ja lepoaikasäädöksiä laadittaessa ei ole aivan täysin mietitty myöskään vihreitä arvoja. Jos kuljettajan kokonaistyöaika uhkaa ylittyä tunnilla tai kahdella, eikä ajoneuvo pääse sen vuoksi asemapaikkakunnalle, täytyy toisen kuljettajan hakea ajoneuvo maaliin saakka. Ensin ajetaan henkilöautolla kuorma-auton luo, sitten kuljettajat vaihtavat ajoneuvoja ja ajavat perätysten ajoneuvon asemapaikkakunnalle. Lain pykälät täyttyvät, mutta eihän tässä järkeä ole. Meidän yrityksessämme tehdään lenkit pääsääntöisesti yhdellä miehellä. Keväällä ajoajan ylityksen salliminen oli hyvä asia, ja totta kai hyödynsimme sitä tarvittaessa ajojen optimoinnissa, Rauno kertoo.
– Ajolenkit tulivat vähäisien pidennysten avulla järkevimmiksi, Toni komppaa.
Seinäjoen lakeuksien keskellä yli 60 metriin kohoavalla rehutehtaalla on keskeinen osa Heinosen suvun elämässä.Ajo-optimointia ja vihreitä tekoja
Ajojärjestelyn ja autojen asemapaikkakuntien optimoinnin lisäksi yrityksen koko kalusto koostuu Euro 6 -luokan autoista. Vuodesta 2009 lähtien autoissa on käytetty urealiuosta.
– Vuonna 2013 investoimme omaan urean tankkauslaitteistoon hallillemme, ja tähän päivään mennessä sen läpi on virrannut yli 66 000 litraa urealiuosta. Oman ureatankkauslaitteiston hankkiminen oli luontevaa, koska hallimme yhteydessä sijaitsee myös polttoaineen tankkauspiste. Tilaamme liuoksen irtotavarana ja säiliöauto toimittaa sen Valkeakoskelta tai Haminasta. Saamme hallilla tankattua molemmat tankit täyteen, Rauno kertoo.
– Jo vuosien ajan olemme lajitelleet toiminnassamme syntyvät jätteet asianmukaisesti. Esimerkiksi metallit, lasit, akut, jäteöljyt, aerosolit ja valaisimet lajitellaan toimipisteissämme tarkasti. Kalustomme rengasvalinnoissa pyrimme minimoimaan hävikin, ja siitä syystä kaluston rengaskokovalikoima on mahdollisimman suppea.
Heinoset pitävät tiestön ylläpitoa tärkeänä turvallisuus- ja ympäristötekona.
– Hyvällä tiellä säästää polttoainetta. Rahaa kerätään liikenteeltä paljon mutta ohjataan edelleen vääriin paikkoihin. Sitä rahaa ei palauteta täysmääräisesti tiestöön, ylläpitoon, kunnostamiseen ja uusien teiden tekemiseen. Meidän seudullamme tiet ovat vaihtelevassa kunnossa, alempi tieverkko on pääsääntöisesti aika huonoa, Rauno arvioi.
Ihmetystä herättää, miksei ennusteita tienpinnasta hyödynnetä kuten sääennusteita.
– Tiestön ylläpitäjä varmaan liikkuisikin ennakoiden, mutta siitä ei makseta, Rauno summaa.
SKAL verenperintönä
Rauno Heinosen SKAL-ura on ollut monipuolinen. Hän aloitti Sopimusliikenteenharjoittajien hallitusjäsenenä ja on tällä hetkellä SKAL Suoritealat ry:n hallitusjäsen sekä SKAL Pohjanmaa ry:n puheenjohtaja. Lisäksi hän kuuluu valtakunnallisen SKAL ry:n hallitukseen. Toni on SKAL Pohjanmaan hallituksessa.
Rauno muistaa nuoruuden kesistä silloisten KAL-tarrojen liimaamisen autoihin. Järjestöaktiivisuus juontaa alkunsa isän mukanaolosta. Suuri hyöty on tullut uusista ihmissuhteista ja eri näkökannoista. Hän on huomannut monen kokevan, ettei ”SKAL tee mitään”, vaikka isoja asioita on ajettu ja niistä hyötyvät kaikki toimijat.
– SKAL voisi olla kriittisempi ja kriittisellä äänenpainolla saisi varmaan enemmän näkyvyyttäkin. Meillä on myös jäseniä, jotka eivät valitettavasti hyödynnä jäsenyyttään täysin muun muassa tapahtumien ja tilaisuuksien kautta, Rauno pohtii.
Alueyhdistys SKAL Pohjanmaa on vaikuttanut esityksillään ja kannanotoillaan liikennesuunnitteluun muun muassa Elykeskusten kautta.
Jalasjärven Kuljetuksen värit ja arvot ovat sinivalkoiset. Heinoset pitävät oman maaseutuyhteisönsä palvelua tärkeänä asiana.
– Meidän kaikkien tulisi valita lautasillemme kotimaista, lähellä tuotettua ruokaa. Isäni Iisakki on ollut monessa eri yritystoiminnassa mukana ja köyhistä oloista lähtöisin. Ei ole ollut omia metsiä, vaan pohjoisten savotoilla on hakattu metsiä muille. Aiempien sukupolvien ahkeruudesta on syntynyt mahdollisuus nykyiseen olotilaan, ja sitä arvostan heissä. Ilman heitä ja toimeksiantajia ei oltaisi tässä, Rauno kiittää.
