Taksiliiton toimitusjohtaja toivoo, että yhteiskunta huomioisi myös taksialan ammattilaisten näkymättömäksi jäävän työn.
Mikä sai sinut siirtymään liikennepuolelle?
Liikenne ja moottorit ovat kiinnostaneet kouluikäisestä saakka, joten tavallaan mistään siirtymästä ei ole kyse – tämä on aina ollut osa minua. Minua kiinnostaa yritystoiminnan kehittäminen, hyvä hallinto ja yhdistystoiminnan eteenpäin vieminen - tämän työn suhteen myös se, että tämä markkina on niin isossa murroksessa. Samoin kaikki tämä digitalisuus, mikä alalle tulee. Se ei välttämättä ihan heti näy taksiin astuvalle asiakkaalle, mutta takana on isoja järjestelmiä ja sellaista teknologista etenemistä, joka on mielenkiintoista.
Mitä näyttää taksiala nyt? Entä lähitulevaisuudessa?
Suurimmat haasteet ovat totta kai alamme maineessa ja roolissa; yhteiskunnallisissa tehtävissä. Olemme merkittävä osa julkisten hankintojen ja ostopalvelujen tuottajia, liittyen erityisesti haja-asutusalueisiin ja erityisryhmiin – ainut ala, joka pystyy vastaamaan näiden kysyntään mihin aikaan vuorokautta tahansa. Vuosittain meillä on 13-14 miljoonaa kyytiä!
Lähitulevaisuudessa on syvempää yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa, on se sitten sote-puoli, muu liikenne tai muut palveluntuottajat. Niissä on kaikille paljon voitettavaa: Me saamme tämän yhteiskunnan pyörimään kaikilla osa-alueillaan järkevästi, ja pidämme myös huolen huoltovarmuudesta.
Tiestön kunto on asia, jota Taksiliitto yhdessä SKALin ja Linja-autoliiton kanssa muodostamassaan LiikenneSuomi- ryhmässä ajaa. Miten tieverkon kunto teidän kuljettajienne työssä näkyy?
Tieverkkohan on myös meidän kuljettajiemme ”toimiston lattia”, joten kyllä se näkyy. Etenkin, kun meillä liikenne painottuu sinne kakkostason reiteille: Nimenomaan koulukuljetuksissa ollaan kyläteillä ja muilla pienemmillä teillä, missä säät vaikuttavat voimakkaasti jo siksikin, että ylläpito ei ole pääväylien tasoista. Niinpä teitä ei välttämättä ole esimerkiksi aurattu.
Tästä johtuen joudutaan hakemaan uusia reittejä, mikä taas kerran ei olekaan sitä korvattua työtä. Esimerkiksi sote-kuljetuksissa on tavallaan päätetty, että ajetaan tietyllä reitillä, ja jos siihen ei syystä tai toisesta päästä, niin se jää useissa paikoissa meidän tappioksemme. Tämä on asia, josta saamme myös kuljettajiltamme palautetta: että olisiko työtä mahdollista korvata sen mukaisesti, mikä todellisuus on.
Mitkä ovat taksialan kuljettajien näkökulmasta juuri teidän toimintaympäristöönne kohdistuvia haasteita?
Tällä hetkellä ehkä juuri nuo julkiset hankinnat, mutta myös kaupunkisuunnittelusta löytyy parantamisen varaa. Esimerkiksi liikenteen solmukohdat suunnitellaan niin, että sinne tulee juna ja bussi ja sieltä lähdetään kävellen – saattoliikennettä ei kuitenkaan ole huomioitu. Jopa ihan Helsingissä ollaan tekemässä päätöksiä, jotka estäisivät taksien kulkemisen rautatieaseman editse. Minusta on käsittämätöntä, että ammattiautoilijoita ei kuunnella näissä päivänselvissä asioissa. On onneksi myös hyviä esimerkkejä, kuten Turkuun suunnitteilla oleva iso matkakeskus, jonka suunnittelija otti meihin jo vuosi sitten yhteyttä kartoittaakseen, mitä me tarvitsemme; että miten taksiliikenne saadaan huomioitua. Täytyy nostaa hattua: se oli mukava keskustelu!
Käyttösiirtymä on teillä varmaan monestakin syystä jo melkoisen pitkällä?
Se vaihtelee alueittain: esimerkiksi pohjoisessa sähkölatausverkosto on vasta kehittymässä, minkä lisäksi käyttöetäisyys putoaa paljon lämpötilojen alhaisuuden vuoksi. Uudenmaan alueella varmasti jo lähemmäs 60 prosenttia kalustosta on sähköistä. Tähän johtaa tietysti se, että julkisissa hankinnoissa on EU:sta tuleva pakko, jonka mukaan Suomessa 38,5 prosenttia kuljetuksista pitää olla hoidettu vaihtoisilla käyttövoimilla. Sen takia meidän alallamme on jouduttu menemään etunojassa ja hankkimaan sähköautoja, vaikka vetyäkin me katselemme suurella mielenkiinnolla.
Se meitä hiertää: vaikka olemme ala, jolla on tällä hetkellä kovimmat vaatimukset, ei sitä ole kompensoitu hintoihin. Sähköautoissa on enemmän vikoja kuin polttomoottoreissa ja niiden korjaus- ja hankintahinnat ovat kalliimmat, eli investointikokonaisuutena ne ovat paljon kannattamattomampia kuin perinteiset metodit. Kannattavuuslaskelmat vain eivät mene yksiin.
KTM Annukka Mickelsson on toiminut Suomen Taksiliitto ry:n toimitusjohtajana 1.5.2024 lähtien. Sitä edeltävissä tehtävissään liikemaailmassa ja politiikassa niin Suomessa kuin ulkomailla hän on erikoistunut muun muassa kasvuyrityksiin, henkilöstöjohtamiseen ja yrittäjyyttä parantaviin palveluihin.
_________________________________
SINUA SAATTAISI MYÖS KIINNOSTAA:
St1:n Lea Rankinen: ”Vastuullisuustyössä on sitouduttava pitkän tähtäimen kehitykseen”