SKAL esitti syksyllä yhdessä muiden liikenteen järjestöjen kanssa eriävän mielipiteen LVM:n fossiilisen liikenteen tiekarttaluonnokseen, jonka keinoilla on tarkoitus puolittaa liikenteen päästöt 2030 mennessä. Vaadimme muutosta, koska puolitus onnistuu ilman polttoaineveron korotusta ja liikenteen kansallista päästökauppaa. Koimme onnistuneemme, kun meille luvattiin, ettei dieselin polttoaineveroon kajota ja että päästökauppaan turvauduttaisiin vain, jos muut keinot eivät riittäisi. Kritisoimme vahvasti myös keinojen vaikutusarvioinnin puuttumista, mikä sekin puute luvattiin paikata. Niinpä niin.
Maaliskuiset fiilikset uusinta LVM:n tiekarttaluonnosta kohtaan vaihtelevat nyt äärimmäisen epäuskon ja hirvittävän kauhistuksen välillä. Lienee mahdotonta, että asiat voisivat olla enää yhtään huonommin. Päällisin puolin asiat näyttävät hyvältä. Päästöt puolitettaisiin kolmivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa edistettäisiin ajoneuvokannan uudistamista erilaisin tuin ja kannustimin. Toisessa vaiheessa parannettaisiin väylien kunnossapitoa, panostettaisiin digitalisaatioon ja nostettaisiin uusiutuvan polttoaineen jakeluvelvoite 30 prosentista 34 prosenttiin. Kolmas vaihe olisi ehdollinen: tarvittaessa hallitus tekisi päätökset lisätoimista, kuten fossiilisten polttoaineiden kansallisesta päästökaupasta tai kilometriverosta.
Mikä sitten on menossa pahasti pieleen? Ensinnäkin tiekartan aikataulu on epäuskottava ja mahdoton. Hallitus arvioisi jo ensi syksynä sitä, riittävätkö ensimmäisen ja toisen vaiheen keinot päästöjen puolittamiseksi. Kuinka hallitus voisi kuuden kuukauden päästä tietää, miten ensimmäisen ja toisen vaiheen keinot ovat purreet, kun niitä ei ole vielä edes otettu käyttöön. Kaiken kukkuraksi LVM on jo käynnistänyt kansallisen päästökaupan valmistelun kesken lausuntokierrosta ja ennen kuin tiekartasta on edes tehty valtioneuvoston periaatepäätöstä. Tämä toiminta pistää kysymään, voisiko kolmivaiheinen tiekartta olla pelkkää silmänlumetta.
Entä mikä kauhistuttaa eniten? Tiekartan hirvittävä hintalappu. LVM on virittämässä miljardien eurojen päästöpommia meidän maksettavaksi. Tiekartan puutteellisen vaikutusarvioinnin vuoksi lainaan NEOT:n lausuntoa tiekarttaan sisältyvän jakeluvelvoitteen hinnasta: ”Laskelmiemme mukaan jakeluvelvoite tulee maksamaan kuluttajille yhteensä jopa 18 miljardia euroa vuosien 2020–2030 aikana. Laskelmat perustuvat VTT:n ALIISA-mallin polttoaineiden kulutusennusteeseen ja NEOT:n omaan arvioon polttoaineiden markkinahinnasta. Tämä tarkoittaa polttoaineen litrahinnan nostamista 68 sentillä vuoteen 2030 mennessä. Jakeluvelvoitteen nostaminen 30 prosentista 34 prosenttiin nostaisi kuluja edelleen yli 300 miljoonalla eurolla ja litrahintaa 7 sentillä. 34 prosentin jakeluvelvoite maksaisi kuluttajille näin ollen 3,3 miljardia euroa vuonna 2030, joka on saman verran kuin perusterveydenhuollon kulut vuonna 2018.”
Kun päästökappa toteutuessaan varmastikin nostaa polttoaineen hintaa, ja kun otetaan huomioon jakeluvelvoitteen vaikutus, odottaa lukuista joukkoa tavaraliikenteen dieselin käyttäjiä yli euron kalliimpi polttoaine. Kuljetuskustannukset nousisivat nykyisellä käyttömäärällä laskien reilusti yli miljardi euroa vuodessa. Lyhyesti sanottuna Suomella ei ole varaa tällaiseen tiekarttaan. SKAL edellyttää kansallisen päästökaupan valmistelun välitöntä keskeyttämistä ja laskutikkuun tarttumista. Nyt olemme matkalla ojasta syvään allikkoon. Suomen talous katkeaa miljardien eurojen päästöpommin räjähdykseen.
Lue myös tiedotteemme päästökaupan valmistelusta (19.2.2021).
Liikenne- ja kuljetusalan järjestöjen vähäpäästöisen liikenteen tiekartta.