Joulun alla ajoin Hämeenkyrön juuri avautunutta kolmostien ohitustietä. Aiemmissa tehtävissäni olin pyrkinyt osaltani edistämään tuon ohitustien tekemistä. Siksi oli suorastaan mahtavaa päästellä suoraan kohtuullisella 80 kilometrin tuntinopeudella kolmenkymmenen vuoden hidastelun jälkeen.
Aiemmin kolmostien liikenne meni Hämeenkyrön kuntakeskuksen läpi. Pieniä mäkiä, ruuhkia, kaksi liikenneympyrää, kapeita kohtia ja keskinopeus alle 50 kilometriä per tunti. Nyt matka-aika nopeutui reilulla viidellä minuutilla ja liikenneturvallisuus parantui. Lisäksi ohituskaista vähentää huomattavasti raskaan kaluston polttoaineen kulutusta. Polttoaineen kulutus pienenee tällä yhdellä ohikulkutiellä lähes neljänneksellä, jopa noin 250 000 litraa. Se on vuodessa 650 tonnia vähemmän hiilidioksidipäästöjä. Tehokkuutta, mutta myös valtava ilmastoteko.
Tämä on kuitenkin vain yksi esimerkki. Tiestömme rapistuu. Me tarvitsemme lisää rahaa tienpitoon – ja nopeasti. Tiekuljetusten prosentuaalinen osuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana edelleen lisääntynyt vajaasta 70 prosentista 75 prosenttiin.
Vertaan länsinaapuriimme Ruotsiin. Kun kruunut muutetaan euroiksi, käy ilmi, että Ruotsi käytti viime vuonna tieinvestointeihin noin 1 360 miljoonaa, Suomi 280 miljoonaa. Perustienpitoon Ruotsi ohjasi viime vuonna noin 1 440 miljoonaa euroa. Suomi tyytyi lähes puolet vähempään, 770 miljoonaan euroon. Suomessa käytetään teihin rahaa asukasta kohden 70 prosenttia siitä mitä Ruotsissa.
Teiden päällystämisen minimitaso Suomessa olisi Väyläviraston laskelmien mukaan 4 000 kilometriä vuodessa. Tänä vuonna pääsimme 2 300 päällystettyyn kilometriin ja ensi vuonna määrärahat uhkaavat riittää vain 1 500 kilometriin.
Seuraavan hallituksen on lisättävä määrärahoja tienpitoon. Tämän pitää olla nyt selvää. Eri puolilla maata on erilaiset haasteet, mutta otan tuoreen esimerkin Etelä-Suomesta. Tammikuun alussa Kehä I:n liikenne ruuhkautui kun Lahden väylän ramppi jouduttiin sulkemaan tienpinnan huonon kunnon vuoksi. Eihän näin voi olla. On turha puhua liikenneturvallisuudesta, jos perusasiat ovat tekemättä. Tällä menolla maksamme kovan hinnan jälkikäteen.
Meille SKALiin on talvella raportoitu poikkeuksellisen paljon surkeista tieoloista eri puolilla maata. Kommentit tulivat aiheesta: teiden kunto ja sääolot haastavat sekä ammattikuljettajia tien päällä että tienhoitoa tekeviä tienpitäjiä. Sääilmiöt ovat lisääntyneet; välillä ollaan reippaasti plussan puolella ja vettä sataa. Hetken päästä ovat tiet peilijäässä ja jäätyvä vesi rikkoo päällysteet.
Juhannuskelit eivät ole koko ajan, tämän me kaikki tiedostamme. Tästä huolimatta talven ei Suomessa tulisi yllättää sen enempää tienpitäjää kuin tien päällä kulkijaakaan.
Kysyimme tuoreessa kuljetusbarometrissamme 641 kuljetusyrittäjän näkemyksiä pääteiden osalta. Peräti 54 prosentin mielestä talvihoito ei ole riittävän hyvällä tasolla. Parempaan pitää nyt pystyä. Tiet on aikanaan saatu rakennettua – pidetään niistä huolta. Pikaratkaisuja ei ole, vaikeissa oloissa ei voi tienpitäjäkään aina onnistua, mutta lopulta kysymys on rahasta.
Pidetään Suomi turvallisesti liikkeessä.
Anssi Kujala
