Pelkästään Scania valmistaa lähes 120 000 ajoneuvoa vuodessa. Mutta mihin raskas kalusto ja muut ajoneuvot päätyvät aikansa palveltuaan? Tätä ihmetellään nyt myös EU-tasolla. EU-komission mukaan Euroopassa ”hukkuu” joka vuosi huimat 4,6 miljoonaa ajoneuvoa.
Reilu puolet Euroopassa vuosittain käytöstä poistuvista ajoneuvoista poistetaan rekisteristä ja käsitellään virallisissa autohajottamoissa. Yli miljoonaa viedään EU-maiden ulkopuolelle käytettyinä autoina, mutta loput katoavat. Esimerkiksi Puolassa näin käy 85 prosentille ajoneuvoista. Tilanne on akuutti myös Itävallassa, jossa vain 19 prosenttia romuautoista päätyy virallisiin kierrätyslaitoksiin. Itävallan kestävän kehityksen ministeriön raportin mukaan valtaosa ajoneuvoista päätyy rajan yli Itä-Eurooppaan tai konteissa Afrikkaan. Tämä tarkoittaa, että miljoonia tonneja metallia, kumia, muovia ja lasia ei kierrätetä, puhumattakaan ympäristöllisesti vaarallisista kemikaaleista ja nesteistä. ”Kadonneet” ajoneuvot sisältävät esimerkiksi 55 miljoonaa litraa ilmastointilaitteiden nesteitä ja öljyä. Saksan ympäristöinstituutin arvioin mukaan vuosittain menetetään 12 miljoonaa tonnia arvokasta kierrätysmateriaalia.
Raskas kalusto lain ulkopuolella
Kadonneet ajoneuvot ovat paitsi iso ympäristöongelma myös ristiriidassa EU-komission kiertotalousajattelun kanssa. EU-komission ympäristöpääosaston vanhemman asiantuntijan Artemis Hatzi-Hullin mukaan tilannetta vaikeuttaa luotettavien tilastojen puute. Raskaan kaluston osalta tiedot romuajoneuvomääristä puuttuvat täysin. EU-komissiossa arvellaan, että viisi prosenttia ajoneuvoista varastetaan, mutta ajoneuvoja päätyy Afrikan lisäksi Irakin kaltaisiin maihin, joissa kuorma-autojen korjaus on halpaa. Osa katoaa vain kirjanpidollisesti: auto myydään toiseen maahan, mutta se unohdetaan poistaa rekisteristä lähtömaassa. Valtaosa päätyy laittomien romuttajien käsiin, jotka eivät noudata EU:n ympäristö- ja turvallisuussääntöjä. Jättämällä velvoitteet noudattamatta, toimijat voivat maksaa omistajalle virallisia autohajottamoja korkeamman hinnan romusta. Viralliseen kierrätysjärjestelmään päätyvien romuautojen määrä on tasaisesti laskenut vuodesta 2001, jolloin nykyinen romuautodirektiivi astui voimaan. Monissa EU-maissa ajoneuvoromujen käsittelijät eivät halua rekisteröityä järjestelmään ja sitä kautta verottajalle. Direktiivin voimaan tulon jälkeen usea alan toimija on lopettanut tai jatkaa bisnestä ilman lupia.
18 vuotta vanhan romuautodirektiivin tarkoituksena on hallita ja vähentää romuautoista syntyviä jätteitä ja ympäristölle vaarallisia materiaaleja, kasvattaa uusiokäytön ja kierrätyksen osuutta sekä varmistaa, että syntynyt jäte käsitellään turvallisella tavalla. Nykyisessä lainsäädännössä tuottajavastuun ja sitä kautta kierrätystavoitteiden piiriin kuuluvat ainoastaan henkilöautot, pakettiautot ja niihin rinnastettavat ajoneuvot. Raskasta kalustoa laki ei koske. Direktiivin mukaan auton viimeisen omistajan on toimitettava auto viralliseen vastaanottopisteeseen. Auton luovuttaminen kierrätykseen ja rekisteristä poisto ovat maksuttomia. Viimeinen omistaja saa itselleen romutustodistuksen, jolla hän voi varmistua siitä, että ajoneuvo on toimitettu lain mukaisesti käsittelyyn. EU:n romuautodirektiivin mukaan romuajoneuvon painosta on käytettävä uudelleen tai hyödynnettävä vähintään 95 prosenttia.
- Olemme hoitaneet Suomessa ajoneuvojen kierrätyksen hyvin, antaisin arvosanaksi vähintään 9 miinus, toteaa Autoalan Keskusliiton toimitusjohtaja Pekka Rissa.Suomessakinhaamukalustoa
Suomessa EU:n romuajoneuvodirektiivi on pantu täytäntöön jätelailla ja romuajoneuvo-asetuksella. Romuajoneuvon omistaja voi toimittaa ajoneuvon Suomen Autokierrätys Oy:n valtuutettuun vastaanottopisteeseen romutettavaksi.Vastaanottopiste tarkistaa luovuttajan oikeuden luovuttaa romuajoneuvo ja myöntää romutustodistuksen. Vaihtoehtoisesti ajoneuvon omistaja voi lähettää Trafin kirjaamoon selvityksen ajoneuvon tuhoutumisesta tai romuttamisesta.
Autoalan Keskusliiton toimitusjohtaja Pekka Rissan mukaan Suomen tilanne eroaa muusta Euroopasta. Meillä virallisen kierrätysjärjestelmän kautta romutettujen autojen määrä kasvaa. Viime vuonna sen kautta romutettiin noin 73 000 ajoneuvoa. Romutettujen autojen määrä kasvoi 22 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Suomi loistaakin EU-maiden ajoneuvokierrätystilastoissa ykköstilalla.
– Olemme hoitaneet Suomessa tämän hyvin, antaisin arvosanaksi vähintään 9 miinus, toteaa Rissa.
Suomessa on 2,6 miljoonaa henkilöautoa, mutta raskaita yli 16 tonnin kuorma-autoja vain reilut 100 000 kappaletta. Liikennekäytössä olevan kuorma-autokannan keski-ikä on viime vuosina kasvanut. Viime vuonna teillä ajettiin keskimäärin 13,6 vuotta vanhalla kalustolla. Kansainvälisesti verrattuna kuorma-autokalusto on Suomessa melko iäkästä. Laki ei edellytä kuorma-autojen poistoa rekisteristä niiden elinkaaren päättyessä, joten niitä jää Rissan mukaan kantaan usein ”haamuautoiksi”. Esimerkiksi viime vuonna romutuspoisto tehtiin vain noin 600 kuorma-autosta. Suomen autokannassa oli noin 55 000 liikennekäytöstä poistettua kuorma-autoa. Näistä suurin osa on jo romutettu epävirallisia kanavia pitkin ja osa puolestaan on viety pysyvästi pois maasta. Raskaan kaluston elinkaaren seuranta on ylipäätään Rissan mukaan Suomessakin vähäistä.
– Tämä on asia, jota pitää yhteistyössä kehittää.
- Autopurkamot ovat toimineet kiertotalouden edelläkävijöinä jo vuosikymmeniä, huomauttaa Suomen Autokierrätys Oy:n Arto Silvennoinen.Arjen kiertotalouttajo vuosikymmeniä
Suomen Autokierrätys Oy:n Arto Silvennoisen mukaan Suomessa on kaikkiaan 274 vastaanottopaikkaa, johon ajoneuvon voi viedä romutettavaksi ja kierrätettäväksi.
– Valtaosa ottaa käsittelyyn vain kevyttä kalustoa, mutta löytyy useita toimijoita, jotka ovat erikoistuneet kuorma-autojen ja muun raskaan kaluston käsittelyyn ja osien myymiseen, kertoo Silvennoinen.
Kuorma-autojen hajottamo ottaa vastaan elinkaarensa päässä olevan ajoneuvon ja purkaa siitä moottorin, hytin ja muut hyödylliset osat ja myy ne kotimaisille ja ulkomaisille markkinoille. Käyttökelpoiset varaosat jatkavat näin olemassaoloaan siinä tarkoituksessa, johon ne on valmistettu. Kuorma-autoista poistetaan ongelmajäte ja ne tehdään ympäristölle vaarattomiksi. Silvennoinen huomauttaa, että ajoneuvon rungon purku eroaa henkilöauton ja raskaan kaluston kohdalla. Kevyt kalusto menee automurskaimeen, mutta kuorma-autot eivät rakenteeseen mahdu, vaan runko matkaa raskaan romumetallin mukana terästehtaille sulatettavaksi ja kierrätyskäyttöön.
Yksi raskaaseen kalustoon erikoistuneista yrityksistä on Jalasjärven Ilvesjoella sijaitseva Kauppilan Autohajottamo. 15 henkeä työllistävä hajottamo käsittelee vuosittain noin 300 yksikköä, joista puolet myydään kokonaisina, loput puretaan ja myydään varaosina. Myynnistä noin 30 prosenttia menee vientiin. Purettavista kuorma-autoista kierrätetään jopa 95 prosenttia, vaikka laki ei tähän velvoita. Ongelmajätteistä sekä kierrätysmetalleista huolehtivat alan jälleenkäsittelylaitokset. Kuorma-autot puretaan purkuhallissa, jossa autot kuivataan imulaitteilla kaikista nesteistä. Myyntiin menevät autot taas ohjataan pesu- ja fixauslinjan kautta odottamaan uutta käyttäjää. Toiminnassa tarvittavan sähkön yritys tuottaa itse päästöttömällä vesivoimalla.
– Autopurkamot ovat toimineet kiertotalouden edelläkävijöinä jo vuosikymmeniä, huomauttaa Silvennoinen.
Hajottamoiden lisäksi esimerkiksi Scania ottaa vastaan tiensä päässä olevat ajoneuvot ja huolehtii niiden vastuullisesta ja resurssien kannalta tehokkaasta loppukäsittelystä.
Autopurkamoiden tulevaisuus näyttää valoisalta. Kiertotalous li sää kiinnostusta auton osien uudelleenkäyttöä, kunnostusta ja kierrätystä kohtaan.Lisää kiertoakuorma-autoille
EU-komissio suunnittelee parhaillaan vanhan direktiivin uudistamista. Uutta esitystä odotetaan alkuvuodesta 2020, heti kun uusi komissio on aloittanut toimikautensa. Paine ottaa myös raskas kalusto mukaan uuteen direktiiviin on suuri. Esimerkiksi Kiinassa raskaiden ajoneuvojen valmistajia koskevat kierrätysvelvoitteet astuivat voimaan jo vuonna 2012. EU-komission virkamiehen mukaan lakiuudistuksessa on otettava huomioon myös radikaalisti muuttunut toimintaympäristö ja ajoneuvojen valmistus. Nykyisen direktiivin astuessa voimaan sähköautoista tuskin edes puhuttiin. Sähköautojen purkaminen eroaa huomattavasti polttomoottoriautoista jo pelkästään sen takia, että purettavia osia on paljon vähemmän. Vähintään yhtä suuri ongelma on muovi. Vuoteen 2020 mennessä muovin osuus ajoneuvojen materi nousee 20 prosenttiin. Jo nyt autoteollisuus tuottaa lähes kymmenen prosenttia kaikesta muovijätteestä. Erilaiset muovisekoitteet ovat autopurkamoille haaste, sillä niiden käsittelyyn sisältyy paljon ympäristöriskejä. EU-komission mukaan direktiiviin tulee myös materiaalikohtaisia kierrätysvelvoitteita ja materiaalien erottelua ennen murskausta tullaan edistämään. Lisäksi tilastointia ja tiedonvälitystä EU-maiden välillä tehostetaan.
Alan toimijoilla on myös kasapäin muita parannusehdotuksia direktiiviin. Kierrätysala haluaisi romutuspalkkion pakolliseksi kaikkiin EU-maihin. Auton viimeiselle omistajalle tarjottavan taloudellisen kannustimen uskotaan houkuttelevan omistajia viemään ajoneuvonsa virallisiin autohajottamoihin. Romutuspalkkion suuruus tulisi olla vähintään 500 euroa. Suomen kaltainen romutuspalkkio on käytössä Saksassa, Espanjassa, Italiassa, Hollannissa, Portugalissa, Slovakiassa ja Britanniassa. Siitä saadut kokemukset ovat joka maassa pääosin hyviä. Tanskassa ajoneuvojen omistajat maksavat lisäksi vuotuisen kierrätysmaksun, jonka suuruus on vähintään 11 euroa. Ajoneuvon viimeinen omistaja saa vuosien aikana kertyneen summan itselleen, kun hän vie auton romutettavaksi viralliseen hajottamoon.
Rissan mukaan suomalaistoimijat ovat odottavalla kannalla direktiiviehdotuksen suhteen. Romutuskäytäntöjä on tarkoitus kehittää myös kansallisesti. Asia on osa uutta autoalan, liikenneministeriön ja ympäristöministeriön yhteistä ”vihreää diiliä”.
– Mutta virkamiestenkin mukaan romuttaminen on jo nyt hyvällä mallilla Suomessa, huomauttaa Rissa.
Kestävä kehitys on monella tapaa kuljetusalalle keskeinen asia. Alan toimijoiden pitäisi tuoda paremmin esiin, kuinka hyvin kierrätys on Suomessa järjestetty.
– Siksi kysymys kuuluukin, muuttuisiko mikään Suomessa, vaikka romuajoneuvodirektiiviä kiristettäisiin? pohtii Rissa.
Romuauton keskimääräinen materiaalisisältö
MetalliaTeräslevy 41 %Teräs 18 %Valurauta 7 %Ruostumaton teräs 1 %Alumiini 7 %Sinkki, kupari, lyijy 1,5 %Metallia yht: 75,5 %
OrgaanisetMuovit 9,1 %Kumi 6 %Tekstiilit 0,9 %Liimat, maalit 3 %Orgaaniset yht: 19 %
MuutLasi 2,8 %Nesteet 0,8 %Sekalaiset 1,9 %Muut yhteensä: 5,5 %
