Nuorisokeihäs ja bumerangi

Missä vaiheessa nuori aikuinen on valmis kuljetusyrityksen vetäjäksi? Rahkeet ovat vahvat ainakin niillä, jotka ovat kasvaneet yrittäjäperheessä. Näissä perheissä lapset monesti tietävät, miten yrityksellä menee, koska perhettä ja yritystä ei voi erottaa toisistaan. Tätä suoraviivaista polkua kuljetusyrittäjäksi asteli 22-vuotias joensuulainen Osmo Kananen. Hän kulki jo poikasena isänsä ja setiensä matkassa metsäautotöissä, suoritti vartuttuaan logistiikkaopinnot ja sitten liikenneyrittäjäkoulutuksen. Nyt Osmo on mukana useamman  puukuljetusyrityksen yhtymässä ja haaveilee jäävänsä jonain päivänä eläkkeelle puunajosta – jos kannattavuutta riittää.

Monen nuoren urapolku toteutuu enemmän bumerangin kuin nuorisokeihään tavoin: Lapsuutta yrittäjäperheessä, kesätöitä ja tuurauksia seuraa pyrkimys toiselle alalle ja toisenlaisiin tehtäviin. Ennen pitkää yrittäjäperheessä varttuminen virittää nuoressa sisäisen algoritmin, josta seuraa paluu yritykseen kuin magneettiseen napaan ikään. Vastaan ei auta pyristellä.

Tällainen algoritmi teki työtään, kun tamperelainen Juha Kivistö suoritti kone- ja metallipuolen työharjoitteluaan: Kahdeksan tuntia sisätiloissa ei kolahtanut. Tällä hetkellä Juha on viittä vaille valmis perheyrityksen ohjaksiin, ja Jarmo-isä saa väistyä. Rakennusmaalariksi kouluttautunut Veera Kankaanpää puolestaan ei jaksanut odotella koulutustaan vastaavia töitä ja ryhtyi kuljettajaksi perheyritykseen. Hän haluaa työskennellä isänsä Jarmon kanssa vielä pitkään rinnakkain, sillä vastuun määrä hirvittää. Nämä 28-vuotiaat  ystävykset suorittivat hiljattain yritysjohtamisen erityisammattitutkinnon ja suhtautuvat tulevaisuuteen toiveikkaasti. Yrittäjyydessä nuoria viehättää ainakin vapaus.

Olen elänyt sen verran kauan, että tiedän, että ikä on oikeasti vain numero. Keski-ikäisen sisällä asustelee ikuinen nuori, joka hätkähtää itseään peilistä ja häkeltyy huomatessaan, että on oikeille nuorille mielenkiinnoton tyyppi. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä isommaksi kasvaa juopa ihmisen sisäisen ja ulkoisen persoonan välillä. Siksi on ihanaa, että elämääni  kuuluu riittävästi oikeita nuoria, joille olen muutakin kuin kasvoton tyyppi. Nuoret ovat aitoja ja mahtavia, koska heissä on nyt tuoreena ja väärentämättömänä se sama nuori, joka jää heidän sisäänsä asustelemaan ja ihmettelemään maailman menoa.

Toivottelen kunkin teistä sisäiselle nuorelle antoisaa loppukevättä!