1980-luvulla Suomeenkin rantautunut tapa tuunata kuorma-autoja taidokkain maalauksin ja teippauksin on kehittynyt omaksi taiteenlajikseen, jossa myös kilpaillaan. Helsinkiläinen Mika Auvinen on tässä kovan luokan tekijä.
Ekaluokkalaisesta saakka olen tiennyt, että minusta tulee isän lailla rekkamies. 1997 yrityksessä tapahtuneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen olen näitä rakennellut. Se on lumipalloilmiö: ensimmäisessä omassa autossa maalattiin vain hyttiä – sitten haluttiin lisää ja lisää. Tapahtumissa olen käynyt ja näyttelyissä. 2016 oltiin Amerikassa yhdellä autolla, ensimmäisenä ja ainoana eurooppalaisena rekkana amerikkalaisessa näyttelyssä. Venäjällä oltiin 2011, samoin on nähty ja koettu kaikki Euroopan näyttelyt.
Nyt olen oikeastaan sen ajan ohittanut, kun olen kaikki alan kilpailut jo voittanut. Yli 700 pokaalia on vuokratussa varastossa. Sitten joskus, kun aika loppuu, niin perikunta ihmettelee, että mitäs peltikippoja täällä on kaapit täynnä! Kaksi vuotta sitten, isän perustaman yrityksen täyttäessä 70 vuotta, tehtiin rekka, johon maalattiin isävainaan vanhoja Volvoja. Isällä oli aina punainen hytti, niin sen takia jatkossa kaikki automme tunnistaa siitä. Tämä auto on vuodelta 2025. Näihin autoihin haluttiin historiaa ja sitä on myös tämän rekan norjalainen tekijä: jo 75-vuotias.
Auton sivuun on maalattu sen kuski, mutta tuossa alempana on minun isäni Helsingin Sörnäisissä Partekilla vuonna 1960 kiipeämässä lastaamaan sementtiä. Sieltä se on aikanaan alkanut, tämä sementin ajo. Kyllä nämä liikenteessä huomiota herättävät. Ja onhan tässä sekin hyvä puoli, että kuljettajan pitää osata käyttäytyä: olet siellä liikenteessä esikuvana. Jos törttöilet, niin jäät mieleen. Ja kun perheet autoissaan näyttävät peukkua ja moikkaavat, niin tuohan se sellaista yhteispeliä liikenteeseen. Ja sitä tarvitaan: tarkoitushan on, että kaikki pääsevät ehjänä kotiin illalla.
Mutta vastapainona on myös perussuomalainen kateus: että meneekö alalla liian hyvin, kun on tämmöisiä autoja kenttä täynnä. Eikä ymmärretä, että nämä ovat työkalujamme: aina kun ne seisovat näyttelyssä, ovat ne poissa työstä. Niin hyvää PR:ää kuin tällaiset tapahtumat kuljetusalalle ovat, niin toisaalta alaa tuntemattomat näkevät vain sen glamour-puolen. He eivät näe sitä, kuinka kova laji se arkena on. Työtä tehdään kesät, talvet, päivät ja yöt; oli kuinka pimeää tai liukasta tahansa.
_________________________________
SINUA SAATTAISI MYÖS KIINNOSTAA:
Power Truck Show 2025 oli yleisömenestys
Sähkökuorma-auto– mitä ottaa huomioon hankintaa miettiessä
Katriina Korhonen: "Kuljetusala on EU-vaikuttamisessa Suomelle tärkeä ja ajankohtainen sektori"
