Olet pannut persoonasi likoon toimitusjohtajan tehtävässäsi. Onko työn antanut rikkautta elämään vai rajoittanut elämän työhön?
– Työ jäsenyhdistysten kanssa on antanut paljon. Edunvalvonta on vienyt minut poliitikkojen ja virkamiesten pariin. Tulevaan lainsäädäntöön vaikuttaminen kuljetusyrittäjien hyväksi on ollut mielekästä ja haastavaa työtä. Kyllä siinä on aikaakin kulunut. Ennen koronaa SKALmatkoja tuli tehdyksi vuosittain noin sata, puolet kotimaassa, puolet ulkomaille. Parisuhde on tämän kestänyt, siitä kiitos puolisolleni Kirsille. 40 vuotta on yhdessä taivallettu, ja mikä parasta, yhdessä on reissattu myös SKAL:n tilaisuuksissa ja saatu uusia ystäviä.
– Ruuhkavuosina, kun meillä kummallakin oli vaativa työ ja perheen kolme lasta harrasti kukin useampaa urheilulajia, myös logistiset junailutaidot kehittyivät huimasti. Kaikesta on selvitty, ylä- ja alamäet on koettu, lopulta hymyssä suin.
Milloin tulit SKAL:iin ja millaisena urakehityksesi jatkui?
– Olin Kuljetuskeskusten Liiton, eli KTK-yritysten järjestön toimitusjohtajana, kun edeltäjäni Seppo Sainio houkutteli minut vuonna 1997 SKAL:iin. Tehtävänä oli käynnistää SKAL:n EU-edunvalvonta ja vastata SKAL:n jäsenten lakineuvonnasta, ja otin haasteen vastaan. Tunsin monet työtoverit jo ennestään, sillä myös KKL:n toimisto oli Kuljetuskuutiossa, ja järjestöjen välillä oli yhteistä tekemistä.
– Kun Seppo Sainio jäi eläkkeelle vuonna 2007, päätin hakea toimitusjohtajan paikkaa. Kaipasin uusia haasteita. Olin ollut SKAL:ssa johtajana 10 vuotta, ja talo oli tullut tutuksi. Tulin valituksi, ja vetovastuussa olen ollut yli 14 vuotta. Monia luottamustehtäviä on työuralle myös mahtunut, kuten huoltovarmuusneuvoston jäsenyys. Kaikkiaan työvuosia ehtii SKAL:ssa kertyä lähes neljännesvuosisata, kun lokakuun lopussa jään eläkkeelle.
Miten järjestö mielestäsi voi silloin, kun aloitit ja miten se voi nyt?
– Tullessani SKAL:iin järjestö voi taloudellisesti hyvin. Jäseniä oli noin 8 800 ja henkilökuntaa Sainion komennossa yli 40. Venäjän liikenne oli tuolloin vilkasta ja parhaimpina vuosina siinä käytettiin yli 54 000 TIR-tulliasiakirjaa, jotka välitimme jäsenyrityksille.
– Reippaassa kahdessakymmenessä vuodessa suurin muutos on tapahtunut jäsenkunnassamme. Kuljetusyritysten koko on kasvanut kovasti. 1990-luvun lopulla yhden auton yrittäjiä oli jäsenistämme 67 %. Tänään yhden auton yrittäjiä on enää 35 %, ja kuljetusyrityksessä on keskimäärin noin viisi kuorma-autoa. Kuljetusyritysten määrä sekä SKAL:n jäsenyritysten määrä ovat kumpikin olleet laskusuunnassa. SKAL:ssa on nyt 4 200 jäsentä. Jäsenhankinta on tärkeää, ja jäsenmäärän kasvuun tarvitaan meidän kaikkien panosta. Paras jäsenhankkija on meidän oma jäsenyrittäjämme.
– Kuljetusyrittäjä tarvitsee edelleen vahvan äänitorven muuttuvassa toimintaympäristössä. SKAL:n palvelupolulta yrittäjä saa myös avun yrityksen elinkaarelle perustamisesta sukupolvenvaihdokseen saakka, Iiro Lehtonen painottaa.Millaisia uudistuksia olet ollut johtamassa SKAL:ssa? Mistä tunnet ylpeyttä,entä jäikö jokin asia harmittamaan?
– Tärkein uudistus taitaa olla SKAL:n EU-edunvalvonnan kehittäminen nollasta nykyiseen muotoonsa. Vakiinnutimme SKAL:n aseman arvostettuna edunvalvojana Brysselissä. Avasimme Brysselissä oman toimiston kymmenisen vuotta sitten, ja aloimme palvella myös muita liikenteen järjestöjä ja Suomen Yrittäjiä. Lopulta siirsimme Brysselin toimiston vetovastuun yhdessä Autoliikenteen Työnantajaliiton kanssa perustamallemme FinMobility ry:lle, jonka johdolla EU-edunvalvonta on jatkunut 1.1.2020 alkaen.
– Organisaatiouudistusta, jolla järjestön operatiivinen johto keskitetään yksiin käsiin, on kolme kertaa tuloksetta yritetty. Alueyhdistykset ja erikoisjärjestöt eivät ole halunneet luopua työnjohto-oikeuksistaan. Uudistuksen avulla olisi paljon saavutettavissa. Päällekkäistä työtä olisi helpompi karsia ja työnjaolla voisi helpommin mahdollistaa erikoistumisen jäsenpalveluissa. Onneksi jäsenpalveluun on saatu luotua alueista, erikoisjärjestöistä ja SKAL:n väestä kootut palvelutiimit. Jäsen saa neuvon palvelutiimiltä riippumatta siitä, mistä päin Suomea hän soittaa. Hyvä niin, mutta ei se mielestäni poista organisaatiouudistuksen tarvetta.
Miten arvelet järjestömme toiminnan tästä eteenpäin muuttuvan? Onko 85-vuotias SKAL vireässä kunnossa muovautumaan ajan vaatimusten mukaiseen toimintaan?
– Järjestötoiminta muuttuu, kun jäsenten palvelutarpeet muuttuvat. Se voi tarkoittaa myös SKAL:n kasvua. Siitä myönteinen esimerkki on ympäristöyritysten kotiinpaluu, joka johti SKAL Ympäristöyritykset ry:n toiminnan käynnistämiseen 1.12.2020. Odotan innolla myös isojen kuljetusyritysten osuuden kasvua, johon SKAL on valmis. Jäsenyys SKAL:ssa säilyy vain, jos jäsen kokee saavansa siitä hyötyä. Järjestön on elettävä ajassa tuntosarvet ulkona ja kehitettävä palveluitaan.
– Tiedottamiseen kannattaa panostaa. SKAL tekee paljon, verkot ovat jatkuvasti vesillä ja kalaakin tulee, mutta tekemisestä ja tuloksista ei kerrota riittävästi. Viime vuodet on satsattu näkyvyyteen, ja etenkin sosiaaliseen mediaan. Facebookista löytyy jo vuositasolla 63 000 SKALtykkäystä. Järjestöllä on myös muutoshalukkuutta, mistä osoituksena on SKAL 2030-strategian myötä tullut uusi arvo: SKAL on rohkea uudistaja!
"Järjestön onelettävä ajassatuntosarvet ulkonaja kehitettäväpalveluitaan.
Millaisia kumppaneita SKAL tarvitsee?
– SKAL tarvitsee laajan joukon kumppaneita sekä edunvalvontaan että jäsenpalveluiden kehittämiseen. Edunvalvonnassa ei ilman kumppaneita pärjää, tarvitaan leveät hartiat. Näkisin tavoittelemisen arvoiseksi perustaa FinMobilityn kaltainen, kansallinen liikenteen ja logistiikan keskusjärjestö, johon kuuluisivat sekä työmarkkinapolitiikkaa että elinkeinopolitiikkaa hoitavat järjestöt.
Iiro Lehtonen kertoo eläkekodin olevan todennäköisesti Tampereella, mutta toinen kotipesä pysyy Helsingissä, koska lasten perheet ovat pääkaupunkiseudulla. Tiedossa on Tampereella aluksi korjaus- ja uudisrakentamista.Miten yrittäjähenkikuljetusalalla voi?
– Liian usein törmää oman työn vähättelyyn. Peiliin kannattaa aamuisin vilkaista ylpeänä kuljetusyrittäjänä. Liikevaihdoltaan kuuden miljardin euron arvoinen kuljetuselinkeino pitää yhteiskuntamme pyörät pyörimässä. Korona-aika on vain lisännyt alan arvostusta, kun tavaraliikenne luokiteltiin yhteiskunnalle elintärkeäksi toiminnoksi ja tavarat on saatu liikkumaan rajoituksista ja toimintavaikeuksista huolimatta.
Mitkä ovat mielestäsi kuljetus- ja logistiikka-alan suurimmat haasteet?
– Suurin haaste on liikenteen päästöjen vähentäminen. Kuljetusala on sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt vuoteen 2030, mutta siihen on valittava keinot, jotka eivät vaaranna Suomen kilpailukykyä. Kansallinen päästökauppa on keinoista surkein. Sahaisimme yksin omaa jalkaa nostamalla dieselin hinnan pilviin. Meillä on nyt pari sähkökäyttöistä, parisataa kaasukäyttöistä ja yli 90 000 dieselkäyttöistä kuorma-autoa. Tehokkain keinoon tällöin jakeluvelvoite, jolla lisätään uusiutuvan dieselin osuutta. Muitakin hyviä keinoja on päästöjen vähentämiseksi, kuten tiestön kunnon parantaminen ja liikenteen sujuvuus. Erityisen tärkeää olisi välttää kuljetuskustannusten tietoista korottamista. Kuljetusala maksaa jo noin 700 miljoonaa euroa vuodessa pilviä hipovaa polttoaineveroa. Nyt olisi jo korkea aika ottaa käyttöön myös ammattidiesel alentamaan kuljetuskustannuksia.
Millaista tukea yrittäjä tarvitsee muuttuvassa toimintaympäristössä?
– Yrittäjä tarvitsee maanteiden tavaraliikenteen äänitorven, kun toimintaympäristöä muuttavia lakeja säädetään Suomessa ja EU:ssa. SKAL:sta saa avun myös yrittäjän arkeen. Alueyhdistysten, erikoisjärjestöjen ja SKAL:n yli 40 toimihenkilöä palvelevat päivittäin jäsenyrittäjiä, ja kaksi SKAL:n juristia hoitaa vuosittain yli 1 200 palvelupyyntöä pulmatilanteissa. SKAL-palvelupolulla olemme avuksi yrittäjälle koko elinkaaren ajan yrityksen perustamisesta sukupolvenvaihdokseen.
Innostut usein uusista liikuntamuodoista. Mikä harrastuksistasi tuntuu pysyvimmältä?
– Kun vuosi sitten muutimme Pakilasta Herttoniemenrantaan, eli kävelyetäisyydeltä kahdentoista kilometrin päähän toimistolta, hankin sähköpolkupyörän. Tätä hankintaa en ole katunut. Puolen tunnin polkemisella suuntaansa pyörän mittariin on tullut jo 3 000 kilometriä. Tällaista työmatkaliikuntaa suosittelen lämpimästi. Sähköpyöräily jatkuu myös eläkepäivinä.
Lue myös toimitusjohtajan palstan teksti: Se on moro!
