Kuljetusyrittäjä, turpeentuottaja ja luonnonystävä

Marjo Väisänen tekee pitkiä työpäiviä Energiapalvelu Väisänen Oy:ssä. Toimittajan vierailua varten kalenteri on kuitenkin siivottu. Vaalea nainen huomiotamineissa poimii minut rautatieasemalta kyytiin ja hurautamme Kuopion keskustan läpi kohti Kuopion Energian tuotantolaitosta. 

– Turpeen käyttäminen energialähteenä on ollut pitkään vastatuulessa päättäjien keskuudessa. On rankkaa, kun pelkää, miten käy, Väisänen kertoo pakettiautonsa ratissa.

– On hyvä, että kivihiilen käytölle on jo asetettu viimeinen käyttöpäivä. Mutta kotimaisen turpeen alas ajaminen ennen kuin tiedetään, millä se realistisesti korvataan, on väärin. Turpeelle pitäisi antaa rauha, kunnes todelliset korvaavat vaihtoehdot ovat tiedossa, jos energiaa ei saa tehdä polttamalla. Marjo Väisänen sanoo.

– Olen aina tykännyt ajaa. Ensimmäisen ”peltoauton” ostin 13-vuotiaana. Olin menossa peruskoulun jälkeen autonasentajakoulutukseen Kuopiossa. Olin ainoa tyttö linjalla, mutta siihen aikaan tämä ei ollut yleinen ala naiselle. En sitten uskaltanut aloittaa, vaan vaihdoin syksyllä naisellisemmalle alalle eli elintarvikepuolelle. 

Väisänen on syntynyt maatilalle Varpaisjärvellä. Nuorempi sisko kulki äidin mukana töissä, Marjo taas isänsä. Hän muun muassa karhitsi peltoja traktorilla ja oli turvesuollakin mukana 1980-luvun lopulla, kun isä urakoi Vapolla. 

– Aikuisena kaupan alalla töissä ollessani kuljin vapaapäivät vanhempien leipomo- ja kala-alan yrityksessä ajohommissa.

Kaikki muuttui, kun Väisänen tapasi kaupassa tulevan miehensä.

–  Arton kautta sain ensikosketuksen turpeenajoon. Työnä turvetuotanto muistuttaa maanviljelystä: sesonki on kesällä ja tehdään konetyötä, elikot vain puuttuvat. Parasta on vaihtelu vuodenaikojen mukaan. Kesällä on turpeennostoa ja talvella toimitusta. 

Samaa vauhtia kuin parisuhde eteni, kääntyi myös Marjon ala vaihtoon. 

Vuonna 2002 esikoistaan odottava nuoripari rakensi talon Varpaisjärvelle. Marjon vapaapäivien työt vaihtuivat vanhempien auttamisesta turvealan töihin Arton mukana. Vuonna 2008 Väisänen suoritti liikennelupa- ja yhdistelmäkoulutuksen, jonka jälkeen hän oli pari vuotta Arton isän Aimo Väisäsen opissa. 

– Oli hienoa, että Aimo otti minut mukaan kaikkeen ja opetti alaa ennen eläkkeelle jäämistään, Marjo kiittelee.

Marjo Väisänen auman juurella Juuassa. Kuljetusyrittäjä-lehden haastattelu, SKAL ry. Marjo Väisänen auman juurella Juuassa. – Toimitamme turpeen "piipulle" asti megawattitunteina. Syksyllä aumat viimeistellään ja muovitetaan. Talvella ajamme ja toimitamme tilausten mukaan.

Yrityksen jatkajiksi ja toimialalaajennus puuenergiaan

Perillä energialaitoksella odottaa parkissa täydessä kuormassa oleva kuorma-auto, jonka Marjo ajaa sisälle laitoksen alueelle. Seuraa punnitus ja näytteenotto, mutta seuraavaksi vuorossa olevaa kippausta ei päästäkään tekemään. 

– Tähän menee ainakin tunti, kun korjataan siiloille menevää kuljetinta, laitosmies kertoo. 

Väisänen ajaa kuorma-auton syrjään odottamaan ja alkaa suunnitella siirtymistä seuraavaan kohteeseemme, turvesuolle. Suovierailulle tulee mukaan Marjon puoliso, Arto Väisänen, ja lähdemme matkaan Kylysuolle.

– Tuotantosoitamme on Vieremällä, Juuassa, Varpaisjärvellä, Nilsiässä ja muuta urakointityötä Kuopiossa. Kuopion Energia omistaa maa-alueet ja me tuotamme alueella turvetta, Marjo kertoo. 

Juuassa oleva suo on muodostunut varsinaiseksi demonstraatiosuoksi. Soille Väisänen on vienyt kymmeniä vieraita ja näyttänyt, miten esimerkiksi valumavesien puhdistus on järjestetty. Allas, jossa humus laskeutuu pohjaan, on heti ajotien toisella puolella suosta. Humusportin jälkeiset pintavalutuskentät ovat kävelymatkan päässä nähtävissä.

– Maanmuoto tässä kohteessa on sellainen, ettei pumppaamoita tarvita, luonnolliset laskut ovat niin hyvät. Useilla on keskustelun ja kierroksen päätteeksi aiempaa positiivisempi kuva turvetuotannosta.

Pariskunnan yritys sai alkunsa, kun Arton isä alkoi nostaa vuonna 1989 turvetta Vapolle ja vuonna 1999 Kuopion Energiasta tuli pääasiakas. Arto on ollut mukana toiminnassa alusta asti ja Marjo kokoaikaisesti vuodesta 2008.  Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2010. Vuotta myöhemmin henkilöstömääräkin oli tuplaantunut kymmeneen vakituiseen työntekijään. Kasvun mahdollisti puunenergian toimittamisen aloittaminen. 

– Saamme puulla tasoitettua turpeen hiljaista syksy- ja kevätaikaa, ja pystymme pitämään vakituisia työntekijöitä ympäri vuoden. Vuonna 2011 siirsimme enemmän pyöräkoneita metsäenergian lastaukseen sekä yhden auton. Meillä on yksi Ponssen metsäkonekin, Arto kertoo.

Pariskunnasta tosin vaikuttaa, että myös puuenergialla on huono kaiku. 

– Ollaanko pian ajamassa myös puunpolttoa alas? Rahan kannattaisi kiertää Suomen sisällä. Tilanne, jossa tuomme polttoaineita muualta, on älyttömin, Arto Väisänen sanoo.

– Tai tuontisähköä, Marjo täydentää.

Molempien mielestä nykyinen päästökauppa vähentää energiaturpeen käyttöä.

–Tänäkin kesänä, vaikka säät ovat olleet otolliset, osa alan toimijoista ovat joutuneet rajoittamaan tuotantoa, koska menekkiä ei ole, Marjo kuvaa alueen tilannetta.

– Kuopion Energiallakin on tavoite vähentää turpeen käyttöä. Olemme kuitenkin yksi kolmesta Kuopion Energian päätuottajista, joten meidän tuotannossa tilanne näkyy viimeiseksi. Varmuusvarastoja on ylläpidettävä huoltovarmuuden kannalta, ja sen me hoidamme. Nyt meihin ei ole ollut juurikaan vaikutuksia, mutta miten jatkossa? Mietimme koko ajan uusia toimialoja, jos tuleekin ilmoitus energiaturpeen leikkaamisesta, Marjo kuvaa.

– Itä-Suomessa tuontihake on vielä oma lukunsa. Se on hyvää ja edullista verrattuna Suomen hintoihin. Mutta mikä vaikutus on kansantaloudelle, jos turvetta korvataan venäläisellä tuontipuulla? Toivoisin päättäjien miettivän sitä, Marjo sanoo.

 

Marjo Väisänen ja karhija. Kuljetusyrittäjä-lehden haastattelu, SKAL ry. Traktorin ratissa Marjo on työskennellyt teinistä asti. Kuvassa traktorissa kiinni karhija, jota käytetään kesällä kuivaturpeen kasaan laittamiseen.

Iloa lapsista ja luonnosta

Saavumme perille. Yöllinen sade on kastellut maan ja kengät uppoavat matkalla auman luo. 

Väisäset liikkuvat soilla ja metsissä paljon jo työnsä vuoksi. Lomat vietetään useimmiten Pohjois-Suomessa ja luonnon keskellä. Tahtoa suojella luontoa löytyy.

– Meillä on maalämpö hallissa ja 48 aurinkopaneelia asennettu hallin katolle. Maalämpö ja aurinkoenergia ovat tärkeitä, mutta tarvitaan vielä kotimaisiakin polttoaineita, Arto sanoo ja jatkaa:

– Koko ajan harkitsemme uusia vähäpäästöisiä ratkaisuja, viimeksi kaasuautoa. Mitä Nesteen MyDieseliin tulee, niin sitä saa hyvin Kuopion eteläpuolelta, mutta liikumme eniten Kuopion pohjoispuolella.

Marjo harrastaa luontokuvausta aina kun hienoja hetkiä tulee vastaan.

– Paras kuvani on täysikuusta ja revontulista. Sekin on Savon korvessa töissä otettu, ei niitä muuten satu näkemään. Muita harrastuksiani ovat moottoripyöräily, kalastus, kaikenlainen rakentelu ja kuljetusalan tapahtumissa käynti.

Nyt perheellä on meneillään toimistotilan rakentaminen. Sen jälkeen on suunnitteilla rakentaa ensi kesänä mökki. 

Lapset ovat nyt 13-, 16- ja 18-vuotiaita. Heillä ei ole kiinnostusta jatkaa perheyritystä ainakaan vielä.

– Omatoimisia he ovat kaikki. Vanhin on asunut jo pari vuotta omillaan. 8-vuotiaana hän teki jauhelihakastiketta ja perunoita meille. Rakensimme silloin hallia ja hän tuli aina terassille huutamaan meidät syömään, Marjo muistelee.

– Työn, vapaa-ajan ja perheen yhteen sovittaminen on hankalaa. Kun lapset olivat pieniä, olin paljon töissä. Nyt se on Marjo, joka tulee kotiin viimeisenä, Arto sanoo. 

 

Arto ja Marjo Väisänen turvesuolla Juuassa. Kuljetusyrittäjä-lehden haastattelu, SKAL ry. Arto ja Marjo Väisänen yrittävät sovittaa työt niin, että työskentelisivät eri työmailla. – Vapaa-ajalla yritetään kuitenkin olla samassa paikassa samaan aikaan.

Paikallinen vaikuttaja

Marjo Väisänen haluaa puhua vaikuttamistyöstään yhteisten asioiden hoitamisena, ei politiikkana. Luottamustehtävien lista onkin kunnioitettava. Hän on Lapinlahden kunnanvaltuutettu ja teknisen lautakunnan jäsen, Varpaisjärven Ammattiautoilijoiden puheenjohtaja, Varpaisjärven yrittäjien hallituksessa sekä Metsäalan Kuljetusyrittäjien hallituksen jäsen. Kolme vuotta sitten Marjo Väisänen oli ensimmäinen nainen MKY:n hallituksessa. 

Hän on myös mukana Maarakennus- ja kuljetusalan naiset ry:n toiminnassa, jossa hyväntekeväisyys projektit ovat iso osa toimintaa. Vuonna 2019 yhdistys lahjoitti 58 700 euroa Lastenklinikoiden kummit ry:lle.

– Yhtenä yrittäjäjärjestöjen tärkeänä tehtävänä on tietoisuuden parantaminen alan ongelmista ja yhteydenpito päättäjiin. Toivoisimme energialaitosten vaativan tarjouspyynnöissään, että hake on lähellä tuotettu. Sillä on suuri merkitys paikallisesti, Marjo sanoo.

– Metsäalan Kuljetusyrittäjissä keskustellaan turvetta useammin metsäalan ongelmista.  Sielläkin pitäisi löytää ratkaisuja turvealalle, sillä asiamme on akuutti. Tunnen, että olen tuonut ongelmia tietoisuuteen, toivonkin, että alan yrittäjät osallistuisi ja heiltä saisi näkemyksiä, mitä alan ongelmille olisi tehtävissä.

– Kari Palojärvi on hyvä toiminnanjohtaja, joka sanoo asiat suoraan ja miten ne oikeasti ovat, Arto laittaa väliin.

– Kari on tuonut mediassa esiin huoltovarmuusnäkökulmaa, Marjo nyökyttelee.

– Marjon vahvuus on, että hän antaa kaikkensa sille, mihin ryhtyykin. Ryhmät ovat yhtä vahvoja kuin niissä toimivat jäsenet, Arto summaa.

Arto ja Marjo Väisänen auman juurella Arto ja Marjo Väisänen turvesuolla. – Turve on kotimainen energianlähde ja tärkeä huoltovarmuudelle.