”Parasta on työyhteisö ja hyvä henki”
Turussa asuva Oskari Palin, 24, työskentelee Kai Palin Ky:ssä, ja mitä ilmeisimmin jatkaa perheyritystä tulevaisuudessa vanhemman veljensä kanssa.
– Tässä työssä saa nauttia ulkoilmasta. Sisällä oleminen ei ole minun juttu, Palin kertoo. Matka tähän hetkeen on ollut vaiherikas. Palinin ensimmäinen ammatti oli lähihoitaja.
– Tein vuoden verran lähihoitajan harjoittelua. Selkääni tuli kuitenkin murtuma, ja sen vuoksi työjakso piti keskeyttää. Vaikka murtumaa ei olisi tullut, en olisi silti enää hoitaja. Lähihoitajana ei saanut arvostusta, Palin toteaa.
Palin opiskeli aikuiskoulutuskeskuksessa yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi. Hän valmistui 9 kuukauden koulutuksen jälkeen 22-vuotiaana.
– Kuljettamisessa saa itse soveltaa työaikoja. Viihdyn, kun on yksinäistä, eikä ketään hengittämässä niskaan.
– Olen tehnyt aina kesätöitä yrityksessämme pakettiautolla. Sinällään polte kuljetusalaan on ollut olemassa. Myös peruskorjaukset ja -huollot olen opetellut itsekseni, ei niitä koulutukseeni kuulunut. Tällä hetkellä Oskari ajaa Postin kuljetuksia Turun alueella. Mielenkiintoa olisi ajella laajemminkin Suomessa.
Haastavin keikka tähän mennessä on ollut viikon ajo ympäri maata.
– En ollut tottunut sellaiseen. Minulla oli opettajakuski mukana ja kävimme Venäjän rajalla. Pääsääntöisesti se oli Frejalle ajoa. Kuormasidontoja piti miettiä ja mihin lasti sijoitetaan, tavara kun kuitenkin lähti ulkomaille.
Työ on täynnä hyviä puolia.
– Parasta on olla osa työyhteisöä, jossa on myös vanhempia kuskeja. Tunnen itseni hyväksi työntekijäksi, on hyvä henki ja sitä kautta hyvä olla. Meillä on arvostusta molempiin suuntiin. Toinen hyvä puoli ovat vakioasiakkaat, joiden kanssa on hyvät suhteet. Tuttujen kanssa pysähdytään siviilissäkin juttelemaan kuulumiset.
– Faija on nyt päälle viidenkymmenen, joten yrityksen sukupolven vaihdokseen on vielä aikaa. Odotan kyllä sitä, että pääsen veljen kanssa kahdestaan pyörittämään firmaa.
– Nyt minulla on 15 kilometrin matka töihin Lietoon. Muutan ehkä pois Turun keskustasta johonkin päin maaseutua. Minun oli hyvä kasvaa maaseudulla ja vastaavaa toivon mahdollisille lapsillenikin. Eihän se ihan lähitulevaisuutta ole, Palin nauraa.
”Tietokoneella ei maisema vaihdu”
Santeri Palin, 29, on liikennesuunnitteluinsinööri Helsingissä. Tällä hetkellä hän tuuraa välillä lomalla olevia Kai Palin Ky:ssä.
– Omat kesälomani toimin kuskien kesälomatuuraajana. Tulevaisuuspuheissa on isän korvaaminen, mutta missä roolissa, sitä emme ole vielä päättäneet. Viihdyn nykyisessä työssäni, mutta toisaalta vaakakupissa painaa perheyritys.
Palin kävi armeijassa kuljettajakoulutuksen ja ajelikin yrityksessä hetken ennen opiskeluja ja sen jälkeen opiskeluaikana.
– Jollain tapaa odotan aina kesälomaa. Tykkään reissaamisesta ja siitä, että saa mennä pitkin poikin maata. Päivät ovat kaikki erilaisia. Tietokoneella ei maisema vaihdu.
Palinilla on muutama tuttu kuljetushommissa. Yksi on lapsuudenkaveri, joka oli merimies ja osa-aikakuljettaja. Nyt hän on päätoiminen kuljettaja.
– Isä on aina sanonut, ettei tälle alalle kannata lähteä, mutta täältä löytää itsensä silti, Palin vitsailee.
– Pienestä pitäen olen isän kyydissä ollut ja se on ollut mukavaa puuhaa. En ole osannut kuvitella tätä työn kannalta, vaan aina digannut.
Palinin mukaan alalla täytyy olla valmis joustamaan.
– Kaikki ei aina todellakaan ole niin kuin pitäisi. Muuttujia on paljon, pienistä ei saa hätkähtää, ja oma-aloitteisuutta vaaditaan. Ajan kanssa suhtautuminen asioihin muuttuu ja vähän kouliintuu ammattiin.
Kuljettajan töitä Palin suosittelee, jos pitää vapaamuotoisesta tekemisestä.
– Kaikilla aloilla on rajoitteensa, mutta jos tykkää reissata, eivätkä vaihtuvat aikataulut ole ongelma, niin on alalle sopiva. Irtoperäajossa suoritteet ja aikataulut elävät koko ajan.
Kehittämiskohtia alalla ovat kabotaasi ja räikeät tapaukset, jossa ulkomaalainen on palkattu suomalaiseen yritykseen ajamaan työehtosopimusta pienemmällä palkalla.
– Kaikki pohjautuu hinnalla kilpailemiseen. Pääosin kabotaasi vääristää kilpailua, Palin sanoo.
Toinen ikävä asia on medioiden revittely raskaan liikenteen poliisivalvonnasta.
– Mediassa ihmiset saadaan kuulostamaan pahoilta. Itse olen saanut kirjallisen huomautuksen neljän minuutin ylityksestä. Tuntuu, että uutisoinnin sävy on aina kriittistä.
”Tavoitteeni on valmistua nopeammin kuin annetussa aikataulussa”
Tuukka Kettunen, 17, ei ole koskaan harkinnut muuta kuin kuljettamista alakseen. Hän on Jussinmäki & Kettunen Ky:ssä yrittäjänä toimivan Timo Kettusen poika. Toinen osakas on setä Teemu Kettunen. Nuorukainen opiskelee logistiikkaa Jyväskylän Gradia-ammattikoulussa ja kulkee opetukseen 45 kilometrin päästä Uuraisilta omalla autolla. Kettunen on pitkän koulumatkan vuoksi saanut ikäpoikkeusluvalla ajokortin.
– Tavoitteeni on valmistua nopeammin kuin annetussa aikataulussa, toisin sanoen vuoden 2022 vaihteessa, eikä vasta keväällä 2022, kuten normaalisti. Minulla on ylimääräisiä luentokursseja lukukauden aikana ja näyttöjä mahdollisimman paljon koulun ulkopuolella, Kettunen kertoo.
– Hyviä puolia alalla on monia. Työ on liikkuvaa eikä tarvitse istua sisällä toimistossa koko päivää. Toista samanlaista päivää ei tule, vaan päivät ovat monipuolisia, Kettunen listaa.
– Itsenäisyys ja itsenäinen työ on minulle tärkeää.
Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen runsaan kahdenkymmenen hengen opiskelijajoukko on yhä innokas eikä tähän mennessä kukaan ole vaihtanut tai jättänyt opintoja kesken.
– Kaikki meistä taitavat pyrkiä kuljettajan töihin. Koulussa on pari kaveria, joiden perheellä, kuten minunkin, on kuljetusyritys.
Opiskeluissa kokemuksesta perheyrityksessä on luonnollisesti ollut hyötyä.
– Ammattipätevyystunnilla osaan vastata kysymyksiin, kun tiedän tiettyjä asioita entuudestaan.
Nuoren miehen halu päästä ajamaan jakelukuljetuksia pitkin Suomea on kova. Koulun perusaineet eivät enää kiinnosta.
– Matikkaakin on monta jaksollista. Kunhan vain pääsisi nopeasti töihin!
Tuukka on jo päässyt kokeilemaan muita kuin kuljettajan tehtäviä perheyrityksessä.
– Peruskoulun jälkeen pidin välivuoden ja tein isälle töitä. Teen niitä edelleenkin, kun kouluhommilta ehdin. Viikonloppuisin pesen autoja ja huollan. Täytän 18 vuotta marraskuussa, ja silloin ajan kuorma-auto- ja yhdistelmäkortit.
– Tällä hetkellä palkkakuljettajia on kaksi. Meille kaikille kyllä riittää ajoa ja lisääkin tulee, kun tulen mukaan, Kettunen kertoo.
”Itselle tekeminen on aina eri asia kuin palkattuna työskentely”
Marko Kulla, 32, on aina tuntenut vetoa kuljetusalaan.
– Hain peruskoulun jälkeen opiskelemaan logistiikkaa, mutta sille linjalle oli jo silloin hankala päästä. Metalliala oli kakkosvaihtoehtoni, ja valmistuin CNC-koneistajaksi.
–Ajoin C-kortin metallialalla ollessani, melkein heti ajokortin saatuani. Kun aloitin työelämän, ei tarvinnut tehdä pätevyyksiä, vaan kokemus koulutti. Olen koko ikäni värkännyt omia henkilöautoja, kuten isänikin. Isoisä on ollut kuljetusyrittäjä sora-autolla, mutta isäni ei ole työskennellyt kuljetusalalla.
– Selvää oli alusta asti, ettei loppusijoituspaikkani ole metallitöissä. Kun työt Pietarsaaren Componentassa loppuivat, päätin vaihtaa alaa, Kulla kertoo.
Kulla siirtyi ajamaan pyykkikuljetuksia Toholammin pesulalle Kannukseen. Huhtikuussa 2010 hän siirtyi Kokkolaan kuljettajaksi kappaletavara- ja muuttokuljetuksia tekevään Kuljetusliike Lindgren Oy:öön.
– Olen ollut Lindgrenillä työntekijänä kymmenen vuotta ja kuulunut myös johtoryhmään pari viimeistä vuotta. Kävin yrityksemme kautta työnjohdon koulutuksen Tampereella. Silloin Jan Lindgren kysyi, haluaisinko mukaan yrittäjäksi sitten, kun toinen Lindgrenin veljistä on halukas luopumaan osuudestaan.
Kulla on tyytyväinen itsenäisyyteen ja kehittämistyöhön, joita nykyinen työ tarjoaa.
– Itselle tekeminen on aina eri asia, kuin palkattuna työskentely. Saa vaikuttaa ja suunnitella. Pääsen antamaan omia näkemyksiäni yrityksen asioista ja panostamaan omiin asiakkaisiini. Hiljattain vähensimme kannattamattomia ajoja.
Kulla on hoitanut ajojärjestelyä yhdessä Jan Lindgrenin kanssa.
– Osakkaanakaan nykyisten ajojen määrä ei vähenisi, eikä konttorissa istuminen lisääntyisi. Ajan ympäri Suomea, pääasiassa Keski-Pohjanmaalla ja viikoittain Etelä-Suomessa.
– Nuorille sanon, että jos on halua ja intoa tehdä, varmasti pärjää. Tämä on mielenkiintoinen ja monipuolinen ala. Luottavaisin mielin katsotaan tulevaisuuteen