Nastolalaisen Kuljetus Timo Salo Oy:n neljättä yrittäjäpolvea edustava Laura Torila tuntee perheyrittämisen plussat ja miinukset. Osaamistaan hän on kartuttanut SKALin koulutuksissa.
Laura Torilan veri veti aina maailmalle.
- Mutta päädyinkin 300 metrin päähän lapsuudenkodista, hän nauraa nyt.
Eikä hänestä missään nimessä pitänyt vanhempiensa lailla tulla kuljetusyrittäjääkään.
- Lapsena olimme paljon äidin tai isän kanssa töissä, viikonloppuisin hallissa pesemässä autoja. Teini-ikäisenä olin ihan mittari täynnä: hävetti olla autossa, jos tuli vaikka Nastolaan jakoja ja toivoin, ettei kukaan näkisi. Äidillekin sanoin, että et tule sillä autolla hakemaan, mieluummin vaikka kävelen kolme kilometriä kotiin, hän paljastaa.
Savonlinnassa matkailualaa opiskeltuaan elämä toi Torilan takaisin Nastolaan ja perheyrityksen, Kuljetus Timo Salo Oy:n hommiin. Kuljettajana alkanut, 16 vuotta kestänyt ura on sittemmin vienyt vastaamaan yrityksen talouspuolesta.
- Tein useamman vuoden Tuko Logisticsin jakeluajoja. Niistä tykkäsin. Sai tehdä itsenäisesti töitä, se oli sopivan fyysisesti raskasta, ja siinä näki työnsä tulokset. Ja sai tavata asiakkaita. Parhaimmillaan oli yli kaksikymmentäkin pudotusta päivässä. Maisemat vaihtuivat, ja päivillä oli selkeä alku ja loppu. Nyt toimistotöissä tuntuu, ettei tule valmista koskaan. Erikoiskuljetuksia olen sittemmin tehnyt myös, ja jos jotain tarvitsee ajaa, niin nupilla pystyn ajamaan vieläkin.
Viisi vuotta sitten vastuu kasvoi entisestään sukupolvenvaihdoksen myötä Lauran ottaessa veljiensä Toni Salon ja Jarkko Salon kanssa yrityksen hoitoonsa. He ovat tehtävässään jo neljäs sukupolvi. Se, että perheyritykselle löytyy jatkaja omasta takaa, ei ole mikään itsestäänselvyys, tiedetään Saloillakin. Yrityksen historiaan mahtuu kaksi yrityskauppaa, joista ensimmäisen myötä liiketoiminta aikanaan laajeni pois pelkistä puukuljetuksista.
- Niissä yrityksissä ei löytynyt perheestä jatkajaa.
Sukupolvenvaihdos koettelee kaikkia osapuolia
Sukupolvenvaihdos on niin vastuusta luopuvaa kuin ohjakset ottavaa osapuolta koetteleva muutos.
- Ensimmäinen puoli vuotta teki mieli sanoa, että miten asiat pitäisi tehdä. Ja varmaan tuli sanottuakin. Mutta sitten kun meni nurkan taakse miettimään, muisti, millaista se oli, kun oma isä jäi pois ja minä otin yrityksen johdettavaksi. Tiettyä kipuilua siinä on, kun on asiat tottunut tekemään tietyllä tapaa, tunnustaa Torilan isä Timo Salo, joka ehti johtaa yritystä Anitta-vaimonsa kanssa kolmenkymmenen vuoden ajan.
- Mutta sen takia luovuttiin kaikista osakkuuksista: ettei meille jonkun kymmenen pinnan vuoksi jää ratkaisijan rooli, vaan lapset saavat vapauden tehdä kaiken keskenään. Ja hyvinhän heillä on mennyt, Salo kehaisee.
Ja kehitys, se menee eteenpäin nykyään huimaa vauhtia, myöntää hänkin.
- Työmäärähän tällä alalla ei ole paljoa muuttunut, mutta ennen riitti se, että ajoi paljon. Nyt on tehtävä paljon muutakin: kehitettävä liiketoimintaa ja tehokkuutta. Siksi on hyvä, että meillä oli nämä jatkajat valmiina: nuorilla ihmisillä on halua ja taitoa juuri tähän puoleen. Ja on sitä kiva seurata sivusta, miten tämä ala kehittyy.
Torila itse ei usko, että olisi ilman perheyritystä koskaan lähtenyt yrittäjäksi.
- Kyllä yrittämiseen vaaditaan ihan erityistä ihmistyyppiä. Ja perheyrityksen kohdalla – meilläkin kuitenkin on jo neljäs sukupolvi menossa – paineita on tavanomaistakin enemmän. Jos jotain tapahtuu, niin siinä ei kaadu vain yritys, vaan sukupolvien mittainen perintö, Torila pohtii.
Tunne siitä yhdistää niin isää kuin tytärtä: etenkin näin pitkän linjan perheyrittäjyydessä kyseessä on paitsi elämäntapa, myös elämäntyö. Hymyssä suin Torila myöntää, että läheinen työskentely omien sisarusten kanssa voi välillä ajaa ihmiset hulluuden partaalle.
- Tietyt asiat olisi varmasti helpompi hoitaa vieraiden ihmisten kanssa. Mutta onhan se ihan hirvittävä voimavara ja kannatteleva voima. Omaan perheeseen voi kuitenkin luottaa ja turvautua ihan eri lailla kuin niihin vieraisiin. Niin kuin isäkin sanoo: ei tästä mihinkään pois hypätä, vaikka olisi minkälainen päivä. Mutta sen sanoisin vinkkinä muillekin, että hyvät yhteistyökumppanit ovat prosessissa todella tärkeitä ja säästävät hermoja ja aikaa. Meillä niihin kuuluu esimerkiksi tilitoimisto.
Tukea osaamiseen SKALin koulutuksista
Tonille oli aina selvää, että hän jatkaisi vanhempiensa työtä. Torilalla sen sijaan ei ole varsinaista alan koulutusta, vaan kaikki on pitänyt opetella ihan alusta saakka.
- Kyllä tämä on ollut melkoinen oppimisen matka. Mutta luottavaisella mielellä matkaa on saanut tehdä: vanhemmilta on aina saanut tukea, eikä ole joutunut jäämään yksin asioita pyörittelemään.
Tukea ja turvallisen oppimisympäristön hän löysi myös SKAL Ladyt- koulutusohjelmasta, johon hän lähti mukaan pian toimistopuolelle siirryttyään vuonna 2017.
- Lähdin koulutukseen juuri siksi, että saisin lisää alan tuntemusta ja se osoittautui todella hyväksi. Meillä oli tosi hyvä porukka ja se, että siellä oli kaiken tasoista osaamista, tuki oppimista. Osan kanssa olemme vieläkin tekemisissä. Eniten koen saaneeni juuri talouspuolesta eli juuri sitä, mitä lähdin hakemaankin: kokonaisymmärrystä alasta, sen toiminnasta ja katteista. Myös EKL-koulutuksen kävin SKALin kautta.
Sittemmin SKAL Ladyt- koulutusohjelma on korvattu uudella johtamiskoulutuksella, jonka ensimmäinen ohjelma käynnistyi toukokuussa. Sitä käy nyt vuorostaan Torilan Toni-veli. Toistaiseksi työ ja perhe pitävät Torilan kiireisenä, mutta suunnitelmissa on vielä palata opiskelemaan taloushallintoa.
Kehityskyky on kilpailukykyä
Isoveli Toni työskentelee Kuljetus Timo Salo Oy:n toimitusjohtajana, pikkuveli Jarkko puolestaan toimii korjaamopäällikkönä. Torila vastaa osto- ja myyntireskontrasta sekä osasta asiakkuuksia.
- Lisäksi olen kehittänyt meille kuljetustenohjausjärjestelmää. Meillä on Opter käytössä ja heidän kanssaan tehtiin. Parmakonsoliksen kanssa yhteistyössä saatiin integroitua se heidän järjestelmäänsä. Useammalta asiakkaalta tilaukset tulevat suoraan integraatioiden kautta, menevät meidän ohjelmaamme, ajojärjestelyn kautta kuljettajille mobiilisovellukseen. Sieltä palautuvat kaikki tiedot automaattisesti meille ja asiakkaan tarpeista riippuen asiakkaiden järjestelmiin.
Teknologian suhteen Torila sanookin alalla tapahtuneen melkoisia harppauksia.
- Niin kaluston suhteen kuin työajankirjauksissa sekä kaikissa sähköisissä järjestelmissä mukaan lukien esimerkiksi kirjanpidon ohjelmistot ja asiakkaiden sähköiset järjestelmät. Toinen iso projekti työajankirjanpito on meillä sähköistetty mobiilisovellukseen. Pyritään pois paperista.
Suhdanneherkällä ja kilpailulla alalla tällä haetaan hänen mukaansa myös markkinaetua.
- Pyrimme olemaan kehityksen kärkipäässä: kehittämään omaa toimintaa jatkuvasti eteenpäin. Siitä syntyy yhteistyötä ja luottoa asiakkaiden kanssa. Kehitymme yhdessä.
Kehityshalukkuuden Torila listaakin toimitusvarmuuden, luotettavuuden ja yhteistyökykyisyyden ohella yhdeksi Kuljetus Timo Salo Oy:n suurimmista vahvuuksista.
- Meillä on hyvät kuljettajat ja pitkiä työsuhteita. Kaikki tietävät meillä, mitä tekevät. Siitä se lähtee. Ihan puhtaasti hinnalla on vaikea kilpailla. Toimitusvarmuuteen panostetaan muun muassa kalustoa uusimalla, ettei tule myöhästymisiä sen rikkoonnuttua.
Tämän suhteen etua tulee myös omasta korjaamotoiminnasta: ei tarvitse jonottaa huoltoaikoja eivätkä autot seiso poissa ajosta, mikä viime kädessä säästää myös asiakkaiden rahaa.
Tulevaisuuden haasteina käyttö- ja työvoima
Investoinnit uuteen kalustoon ja vihreä siirtymä mietityttävät myös Kuljetus Timo Salo Oy:llä.
- Meillä on kuitenkin niin isot massat, että mistä saadaan riittävästi voimaa? Oikeastaan ainoa vaihtoehtoinen käyttövoima, mitä me pystyisimme hyödyntämään ja todennäköisesti tulevaisuudessa tulemmekin hyödyntämään, on kaasu. Nyt kun St1 alkoi tehdä kaasuasemia, niin niitä rupeaa olemaan tietyillä reiteillä jo niin, että infra myös mahdollistaisi sellaisten käyttöönoton. Kaasulla pystyy kuitenkin ajamaan jo ihan kunnon matkan: puhutaan sadoista kilometreistä. Eikä sen pitäisi olla ongelma talvellakaan.
Yrittäjänä siirtymän hintalappu kuitenkin hirvittää, Torila huomauttaa.
- Vaikka miten puhutaan, että kaikki vaihtoehtoiset käyttövoimat jossain vaiheessa maksavat itsensä takaisin. Kuljetusalan tapahtumissa on jonkin verran puhuttu myös vetyvaihtoehdosta – henkilökohtaisesti odotan innolla, mihin se tulee asettumaan. Se olisi käyttövoimana halpaa, mutta vähän mietityttää, että kuinka paljon sitä käyttävät autot sitten tulevat maksamaan.
Isä-Timo näkee tulevaisuuden suurimmaksi haasteeksi työvoiman saatavuuden.
- Etenkin puupuolella. Ei tähän tahdo saada nuorista uusia tekijöitä. Työ on rankkaa, eikä sitä oikein opi muuten kuin työtä tekemällä.
Ei hän ole tosin itsekään eläkkeelle malttanut jäädä, vaan aikoo tehdä kuljetuksia niin pitkään kuin pystyy. Niin elämäntapa ala hänelle on. Jakeluauton kuskista hän löysi aikanaan Anittansakin. Rekan ratin takaa löysi rakkauden myös Torila: puoliso ajaa yhtä yrityksen puuautoista.
Viidettä sukupolvea on Torilalle ja hänen veljilleen kertynyt jo kahdeksan hengen verran. Onko yrityksen tulevaisuuskin nyt turvattu?
- 10-vuotias tytär on ilmoittanut alkavansa isona johtajaksi, Torila kertoo pilke silmäkulmassaan.
- Ja yksi veljemme pojista käy täällä aika paljon, on käsistään tosi kätevä ja osaa vähän kaikkea. En tiedä sitten, että miten se mieli tänne vielä halajaa; että missä kaukana hänen pitää käydä kääntymässä, ennen kuin oivaltaa. Ja ehkä se on hyväkin käydä kääntymässä, jos ei ole ihan varma?
_________________________________
SINUA SAATTAISI MYÖS KIINNOSTAA:
Kuljetus T. Sorvali: Monipuolisuus kannattelee kaakkoiskulmalla
