Kuljetusyrittäjä Osmo Kananen (vas.) lastaa 76 tonnin yhdistelmäänsä tukkeja Joensuun lähistöllä puolelta päivin. Kuljettaja Matias Kinnunen (oik.) lähtee kuorman kanssa jatkamaa päivän töitä Kiteen suuntaan ja Osmolle jää aikaa keskustella kanssani yrittäjyydestä. Osmo palaa ratin taakse taas yöksi. Auto on liikkeellä kahden miehen voimin 5–6 päivää viikossa.
Osmolla on sukurasitusta raakapuun kuljetuksiin yli 50 vuodelta. Isän ja setien kannustamana, ja vähän painostettunakin, hän perusti oman yrityksensä kaksi vuotta sitten 20-vuotiaana.
Ensimmäinen auto oli vaihtolavavarusteltu Sisu SM vm. 1988. Osmo rakensi autoa itse ja käytti päällirakenteiden muutostöissä myös kiteeläisen PajaPölli Oy:n palveluita. Näin syntyi raakapuukuljetuksiin soveltuva työkalu. Viime vuonna Osmo osti tehdasvalmiin Sisu Polar-Timberin. Vanhempi Sisu siirtyi vara-autoksi.
Perustaidot kotipiiristä
Ihan suoraan koulunpenkiltä Osmo ei yrittäjäksi ryhtynyt. Logistiikan perustutkinnon suoritettuaan hän kuljetti setänsä Heikki Kanasen yrityksessä pylväitä Pohjoismaihin ja kävi liikenneyrittäjäkoulutuksen.
– Liikenneyrittäjäkoulutus täydensi hyvin pohjaa, jonka sain alasta isäni Arvon ja setieni opissa. Onneksi olen saanut olla miesten mukana ihan pienestä saakka.
Osmo kuljettaa raakapuutavaraa Stora Enso Metsälle. Stora Enso vaatii sopimusyrittäjiltä suurempia kokonaisuuksia, kuin mitä yhden auton omistaja voi hoitaa. Siksi on perustettu Tukkipojat Oy, joka tekee sopimuksen Sora Enson kanssa.
Tukkipojat Oy:ssä ovat tasavertaisina osakkaina Heikki, Arvo, Osmo ja Seppo Kananen sekä Ari Hyttinen ja Mika Kontkanen.
– Tukkipojat Oy operoi Tuusniemen, Kaavin, Joensuun, Kolin ja Polvijärven maisemissa. Minä vastaan lähinnä Kaavin alueesta. Jokainen hoitaa oman laaninsa (metsävarastoalueensa) kuljetukset tehtaille.
Päätökset Tukkipojat Oy:ssä tehdään yhdessä. Autoissa on LogForce -ohjelmisto ja ajo-ohjelma lähetetään autoihin Stora Ensolta kaksi kertaa viikossa.
Omaa työtä tarvitaan paljon
Ensimmäiset yrittäjävuodet ovat olleet opettelua ja kovaa työtä. Kannattavuuslaskelmat ja muu suunnittelu eivät nekään hoidu kädenkäänteessä.
– Oman työn osuus vaikuttaa suoraan pärjäämiseen. Kuljetusmaksut on kilpailtu niin alas, että vain täydelliset kuljetussuoritukset riittävät kannattavaan toimintaan.
Osmo ajattelee tällä hetkellä, että hoitaa puunajoa yrittäjänä eläkeikään saakka. Edellytys on, että toiminta on tehokasta ja kannattavaa eli hän itsekin saa työstään palkan.
Pelkkä ajaminen ei riitä, vaan alan kehitystä pitää seurata monista eri lähteistä. Kuljetusalan lainsäädäntö ja työnantajavelvollisuudet on tunnettava.
– Ajoaikalakia pitäisi mielestäni suhteuttaa. Puunajossa ajomatka saattaa olla esimerkiksi vain 30 kilometriä. Suurimman osan ajasta työ on kuormaamista ulkona, mutta silti meidän on pidettävä lakisääteiset tauot vireystilan nostamiseksi, kuten muidenkin.
Kokonaispainojen kanssa puunajossa voi olla myös ongelmia.
– Päästäksemme metsätieltä pois vetoautoon tarvitaan maksimaalinen paino. Kokonaispaino ei saa kuitenkaan ylittyä maantiellä. Kuormausnosturissa on vaaka ja tarkkailemme painoa koko ajan, mutta joskus saattaa joku akselipaino ylittyä.
Työssä on oltava ajatus mukana
Yrittäjä kantaa taloudellisen vastuun henkilökohtaisesti. Riskeihin on varauduttava ja tehtävä niiden varalta toimintasuunnitelmat. Puunajossa on keskityttävä koko ajan, ajatus ei saa harhailla.
Osmon mielestä ammattitaitoisen kuljettajan kanssa työskentely on tasavertaista ja kokonaisuus toimii. Yhden auton omistaja ei pysty kouluttamaan kuljettajaa ihan alusta asti. Kuljettajan on osattava ajatella yrittäjämäisesti, kun hän tekee ratkaisuja yksin metsäpäässä niin ratin ja penkin välissä kuin nosturin nokassa. Vahingot tulevat kalliiksi, jos ei tiedä mitä tekee.
– Minulla oli onnea, kun löysin kuljettajaksi Matias Kinnusen perinteisellä puskaradiomenetelmällä. Olemme tehneet töitä yhdessä nyt kolme kuukautta. Matiaksella on noin 15 vuoden kokemus monelta eri suoritealalta.
Osmon mielestä tie kuljettajaksi on kallis. Logistiikan perustutkinto, tarvittavat ajo-oikeudet ja ammattipätevyyskortit maksavat helposti noin 10 000 euroa. Ja vasta sitten pääsee oikeastaan oppimaan ammattia työssä.
Kuljettajakoulutuksen on vastattava todellisuutta eli yleisesti käytössä oleva 4-vipujärjestelmä pitää opettaa jo koulussa alalle pyrkiville, Osmo Kananen painottaa.Liikuntaa vastapainoksi
Kuormaaja avonosturissa on viiman armoilla. Istuin on lämmitetty, mutta ilman lämpötilavaihtelut käyvät käsiin ja olkapäihin. Osmo ei aio hankkia perinteisiä kuljetusalan ammattitauteja ja harrastaa siksi mielellään vapaa-ajallaan liikuntaa. Erityisen mieluista on metsästys ja samoilu metsästyskoiran kanssa.
– Kun saan yritykseni varmalle pohjalle, lähden mukaan kehittämään alaa oman järjestömme kautta. Kokonaisuutta pystyy katsomaan vain yhdessä. Yksin sitä ei voi kukaan tehdä. SKAL Itä-Suomen nuoret ryhmässä olen ollut jo muutaman kerran mukana.
Mestaruus tavoitteena
Huhtikuussa käynnistyvät Puunkuormauksen SM-kisat. Osmo uskoo taitoihinsa kilpailussa, koska on tehnyt kuormia koko ikänsä.
– Olin kaksikymppisenä Joensuun karsintakisoissa paras. En aio luovuttaa ennen kuin voitan jonain vuonna koko valtakunnallisen kilpailun. Isäni voitti SM-kilpailun vuonna 1997 ja on ollut muulloinkin mitalisijoilla. Viime vuonna hän voitti Joensuun karsintakisat ja oli 4. valtakunnallisessa kilpailussa.
