Asukasjätteiden osalta kunta on viimeiset 40 vuotta voinut päättää, kilpailutetaanko jätteenkuljetus kunnan johdolla vai annetaanko kiinteistönhaltijoiden tehdä kuljetussopimukset. Valtaosassa kuntia on käytössä kiinteistönhaltijajärjestelmä, joka on toiminut hyvin. Muutoinhan kunnat olisivat siitä jo ajat sitten luopuneet.
Nykyjärjestelmä on mahdollistanut oman alueensa hyvin tuntevien ympäristöyritysten toiminnan. Se on edistänyt investointeja, lisännyt työllisyyttä sekä kannustanut pitkäaikaiseen jätehuollon kehittämiseen. Myös kierrätys on ollut tehokasta, koska näille yrityksille jätteenkäsittely on tärkeä osa yrityksen liiketoimintaa. Polttoon pyritään viemään mahdollisimman vähän hyötyjätettä. Lisäksi asiakas voi vaikuttaa saamaansa palveluun ja sen hintaan. Valitettavasti nykytilanne ei miellytä niitä kuntien virkamiehiä, jotka vaativat kuljetusten kunnallistamista ihmeitä tekevänä asiana ja ainoana mahdollisena toimintamuotona.
Ihmeitä ei kutenkaan tapahdu, sillä niissä kunnissa, joissa kunta itse on valinnut keskitetyn kuljetusjärjestelmän, kilpailutus on johtanut tarjonnan keskittymiseen. Kilpailutus on suosinut isoja yrityksiä ja vähentänyt pienten yritysten määrää. Laatukilpailu on vähentynyt ja kierrätykseen sopivaa jätettä on viety tehokkuussyillä poltettavaksi. Pitkässä juoksussa kunnallistaminen voi kilpailijoiden vähentymisen myötä johtaa hintojen nousuun, mikä lopulta näkyy kuntalaisten kukkaroissa.
Uudet EU-säädökset edellyttävät kierrätyksen tehostamista, ja keinona on jätteen lajittelun lisääminen. Kuljetusten kunnallistaminen on kytketty tähän väittämällä, että tavoitteita on vaikea saavuttaa muuttamatta jätteiden kuljetusta. Jätelakia parhaillaan uudistavassa ympäristöministeriössäkin tähän uskotaan, kun lakiluonnoksessa esitetään jätteenkuljetuksen pakkokunnallistamista. EU:n jätedirektiivi ei kuitenkaan tätä edellytä, eikä muutoinkaan puutu jätteiden kuljettamiseen.
Olen koittanut etsiä niitä erityisen painavia syitä, jotka oikeuttaisivat tähän pienten ja keskisuurten ympäristöyritysten kannalta katastrofaaliseen muutokseen. Lakiesitys toteutuessaan lakkauttaisi nykyiset kuljetussopimukset ja nykymuotoisen liiketoiminnan mahdollisuuden lähes 2000 yritykseltä, jotka ovat valmiit täyttämään uudet kierrätystavoitteet. Erityisen painavia syitä en ole löytänyt, mutta pintaa raaputtamalla selityksen, että tällä keinolla halutaan lopettaa ”harmittava riitely jäteasioista kunnassa”.
Kun kunta voi nyt itse päättää, noudatetaanko kunnassa keskitettyä vai kiinteistönhaltijajärjestelmää, niin mikä tarve on ohittaa kunnallinen demokratia juuri tässä asiassa. Eikö tuo ”harmittava riitely” koske monta muutakin, ellei peräti joka ikistä kunnalliseen päätöksentekoon kuuluvaa asiaa. Tästä näkökulmasta jätteenkuljetuksen pakkokunnallistaminen harmittavan riitelyn vuoksi on hölmöläisten hommaa.