Inkeri Parkkari kiinnostui jo nuorena turvallisuusasioista, isän työ poliisina vaikutti asiaan. Tie kotikunnasta Merikarvialta vei opiskelemaan Turun yliopistoon psykologiaa.
Valmistuttuaan Inkeri oli aluksi yliopiston leivissä, sitten Liikennevakuutuskeskuksen yksikössä, joka organisoi tie- ja maantieliikenneonnettomuuksien tutkintaa. Nykyinen työpaikka on Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, jossa Inkeri on toiminut koko ajan liikenneturvallisuuteen liittyvissä tehtävissä.
Inkeri on osallistunut muiden asiantuntijoiden ohella valtakunnallisen liikenneturvallisuusstrategian laatimiseen. Lisäksi hän ohjeistaa ja opastaa terveydenhuollon ammattilaisia yhdessä viraston liikennelääkäreiden kanssa.
– Puhumme lääkäreille ajoterveyden merkityksestä liikenneturvallisuuteen. Ajoterveyden arvioinnin tulee olla lääkäreillä mielessä kaikissa potilastapaamisissa. Viimeisten 10 vuoden aikana on opittu kiinnittämään enemmän huomiota myös psyykkisten sairauksien vaikutuksiin tiellä liikkujien kuntoon.
– Toimin myös tiiminvetäjänä tieliikenneturvallisuusporukassamme. Tiimi kokoaa Traficomin asiantuntijat entistä laajempaan tiedonvaihtoon.
Oman työnsä ohella Inkeri on tutkinut yli 20 vuotta tieliikenneonnettomuuksia Helsingin ja Uudenmaan liikenneonnettomuuksia tutkijalautakunnissa. Hän on käyttäytymistiedejäsen, ja käy myös onnettomuuspaikoilla. Inkeri on myös kouluttanut tutkijalautakuntien uusia jäseniä tutkintamenetelmien saloihin 20 vuoden ajan.
– Tämä itsenäinen ja riippumaton työ on minulle erityisen merkityksellistä. Keskeinen osa työtä on pohtia tienkäyttäjän toimintaa suhteessa ympäristöön, ajoneuvoon ja muihin tienkäyttäjiin. Tärkein osa tutkintaani on omaisten ja onnettomuuksissa mukana olleiden haastattelut. Olen myötätuntoinen, mutta pidän mielessä, että tutkin asiaa. Erityisesti olen kiinnostunut tieliikenteen itsemurhista. Tutkimme myös tapauksia, joissa ei ole sattunut henkilövahinkoja.
– Mieheni Kalle työskentelee myös liikenneturvallisuusasioiden parissa. Meillä on kaksi kouluikäistä tytärtä ja kaksi kissaa. Kesällä lempihommiani ovat metsätyöt mökillä. Siellä kirves on minulle rakas työpari.
Inkeri lukee monipuolisesti tietokirjallisuutta, ratsastaa kerran viikossa ja ajaa mielellään auton lisäksi sähköavusteisella pyörällä. Häneen voi törmätä myös kissanäyttelyissä.
Onnettomuuksien tutkinnan myötä Inkeri on havainnut, että onnettomuuteen osallisten jälkihoito on erittäin tärkeää. Siitä hän on ollut puhumassa myös SKAL:n ja Rahtarien vertaistukihenkilöiden kanssa.
– Kuljetusyrittäjien kannattaa keskustella työyhteisössään omasta ja kuljettajiensa ajokunnosta. Yrittäjä voi myös antaa kannusteita hyvinvoinnista huolehtimiseen. Onnettomuuden tapahduttua jälkihuolto on äärimmäisen tärkeää järjestää esimerkiksi työterveyshuollon kautta.
Inkerin mielestä hyvällä työpaikalla osataan huomioida erilaisten ihmisten taidot ja hyödynnetään niitä. Helposti lähestyttävä Inkeri arvostaa erilaisia näkökulmia ja sitä, että ollaan aidosti kiinnostuneita ihmisistä ja luotetaan asiantuntijoihin.