Kasvu vaati rohkeita ratkaisuja

Vielä on tuoreessa muistissa liittokokousillan lämmin tunnelma, kun istuin Pohjasten kanssa vuoden 2018 SKAL Kuljetusyritys -julkistuksen jälkeen. On aika jatkaa juttua siitä, mihin se kesäkuussa jäi. Olen varustautunut päivään ”monttukengillä” ja hyvä niin, sillä  syksy päätti alkaa toden teolla juuri tänään. Raimo Pohjasen kyydissä pääsen Keminmaalle kuivin jaloin.

Pohjasten toimipiste sijaitsee Kemin ja Tornion välillä, ”ei kenenkään maalla”. Terminaalialueella toimivat rekkapesula, logistiikkakeskus, ulkopuolisille vuokrattuja varastotiloja ja Pohjasten omia lastausterminaaleja. Yhtiön logo tervehtii tyylikkäänä valkoisena  kohokuviona uudenkarhean toimistorakennuksen sisäänkäynnillä. Täällä työskentelee kymmenisen henkeä, joista useamman oven pielessä lukee Pohjanen. Kuljetusyrittäjälehden isäntinä toimivat veljekset Raimo Pohjanen ja Janne Pohjanen.

Osakkeilla ei  johdeta

Puhumme johtamisesta, sillä se oli yksi SKAL Kuljetusyritys -palkitsemisen kriteereistä. Pohjasten periaatteena on viime vuosina ollut omistamisen ja johtamisen eriyttäminen toisistaan. Se on mahdollista yli 100 hengen konsernissa, kun kaikki osalliset ovat asiasta samaa mieltä. Martti ja Elvi Pohjasen kahdeksasta lapsesta veljekset Kari, Risto, Raimo ja Janne ovat vieneet yritystä eteenpäin 2000-luvun alusta alkaen. Alkukesästä Kari ja Risto luopuivat osuuksistaan poikiensa Janin ja Petrin hyväksi. Raimo jatkaa  hallituksen jäsenenä ja myyntijohdossa, nelikymppinen Janne toimitusjohtajana.

– Omistajuus ei tuo valtaa, vaan johtajina ollaan tasa-arvoisia. Omistajan ääntä kuunnellaan kerran vuodessa yhtiökokouksissa, jolloin linjataan tulevaa, Janne Pohjanen kuittaa.

Johdetaanko teillä numeroita, ihmisiä vai prosesseja?

– Sekä että. Yksiköiden päälliköt katsovat budjetin perään strategia ohjenuoranaan, yhtiön arvoja noudattaen. Pyritään olemaan asioissa tiukkoja, mutta ihmisiä kohtaan herkkiä. Lopulta vain oman esimerkin kautta voi johtaa, Janne Pohjanen luonnehtii.

Pohjasilla pyritään siihen, että kaikki tuntisivat yhtiön tavoitteet ja odotukset. Toimiston aulassa telkkari pyörittää henkilöstöinfoa. Samainen esitys pyörii kaikissa konsernin toimipisteissä. Siinä on viestiä yrityksen arvoista, päämääristä ja muusta strategiaan liittyvästä sekätyöterveysasiaa, joka ei ole liian yksityiskohtaista vierailijoiden nähtäväksi. Yksiköiden päälliköt käyvät strategiaa tuoreeltaan läpi esimiesten kanssa, ja nämä päivittävät tiedot omille tiimeilleen. Johtoryhmä kokoontuu kerran kuussa, samoinhallitus. Hallituksen ja johtoryhmän yhteisiä kokouksia on kolme:

– Tammikuussa tehdään strategian ”terveystarkastus”: mikä meni hyvin ja missä on parannettavaa. Touko-kesäkuussa katsotaan isoa kuvaa ja syyskuun lopussa pitkän aikavälin suunnittelua ja seuraavan vuoden tavoiteasetantaa. Syyskuusta alkaa budjetin työstö. Budjetti ja investoinnit hyväksytään joulukuussa, kuvailee Janne

Tällä hetkellä liikevaihto on reilussa kasvussa ja suhteellinen kannattavuuskin hyväksyttävällä tasolla kasvuun nähden. Tämän vuoden tavoitteiden saavuttaminen näyttää realistiselta, Janne Pohjanen arvioi.

Konkarikonsultista omaluottomies

Pohjaset puhuvat lämpimästi ja arvostavasti hallituksen puheenjohtajasta Seppo Laineesta. Kokeneella Laineella on pörssiyhtiötausta ja vahva ote strategiseen johtamiseen. Hän on monien isojen linjausten takana ja selvästi kiinteä osa Pohjasten  yritysperhettä. Johtamisen ja omistamisen irrottaminen tuli alun perin Seppo Laineen ajatusmaailmasta. Laine on ollut myös Pohjasten ehkä kipeimmän ratkaisun taustavoimia, mutta palataan siihen myöhemmin.

Seppo Laineen ohjauksessa muokkaantunut Pohjaset-konserni koostuu kolmesta liiketoimintayksiköstä eli ”pienyrityksestä”: Tehdaspalvelut, Maantie- ja terminaalipalvelut sekä Murskaus- ja kierrätyspalvelut. Ne tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään ja neuvottelevat, mihin hintaan toisilleen palveluita myyvät.  Kukin katsoo oman tuloksensa perään. Synergia syntyy hyvästä sisäisestä tiedonkulusta sekä siitä, että konsernin laitteet ja muut resurssit, monissa tapauksissa työvoimakin, ovat siirrettävissä yksiköstä toiseen. Myös yhteiset verkostot ovat vahvat.

– Heittelemme ukkoja joustavasti paikasta toiseen, jos saadaan sopimaan. Esimerkiksi murskauksesta voidaan ottaa henkilöitä ajamaan rekkaa kesäaikaan, kun murskauksissa on hiljaisempaa, kuvailee Janne Pohjanen.

”Ukkojen heittely” hymyilyttää ilmauksena, mutta kyseessä on tärkeä keino tasata vajaamiehitystä ja ylikapasiteettia eri yksiköiden ja toimintojen välillä. Jos henkilöstöstä tulee vajausta, hakee yksikönpäällikkö rekrytointilupaa johtoryhmästä. Luvan saatuaan hän on vapaa palkkaamaan, kenet parhaaksi katsoo. Vaikka ukoista puhutaan, Raimo Pohjanen pahoittelee naiskuljettajien pientä määrää.

– Ihan mihin vain työhön kävisi nainen siinä missä mieskin, tukkikoneiden käyttelyyn, trukin ja kuorma-auton kuljettajiksi. Pohjasten työvoimatilanne on kohtuullinen moneen muuhun toimijaan verrattuna, mutta työnjohdon osaajista on pulaa, sillä niitä ei Raimon sanoin ”tule valmiina koulusta”. Päällä on periaatteessa jatkuva rekrytointi, ja avoimia hakemuksiakin tulee. Eletään edelleen noususuhdannetta, kysyntää ja kasvunäkymiä on.

Kannattavuutta seurataan tarkasti, Raimo Pohjanen kertoo.

– Pistä siihen, että Pohjaset elävät metsä- ja sahateollisuudesta, pyytää Janne.

No, pistetään!

– Myös metsäteollisuuden energiapuolesta, täydentää Raimo Pohjanen.

Nykyaikaisesti ilmaistuna biotuotetalous ja energiateollisuus edustavat noin 75 prosenttia Pohjasten liiketoiminnasta. Viidennes tulee kaupan ja taloteollisuuden palvelemisesta ja viitisen prosenttia muusta. Asiakaskunta on laaja.

Liiketoiminnan erityispiirteenä on, että Pohjaset kuljettaa sekä sahateollisuuden sivutuotteita että lopputuotteita, ja vieläpä tuottaa itse biopolttoainetta. Pääsenkin hetkeä myöhemmin kurkistamaan toimintaa Kemin Energia ja Vesi Oy:n haketuskentällä, jossa Pohjasten vasta hankittu uusi puumurskain pörryyttää pölleistä ja juurakoista siistiä energiahaketta.

– Oma biopolttoaineen tuotanto tuo mahdollisuuksia. Saamme pidettyä käyttö- ja täyttöasteet mahdollisimman korkeina yhdistelemällä osaamisalueitamme. Näin saamme hyötyä koko ketjun omistamisesta, ja asiakas hyötyy myös, Janne Pohjanen kuvailee.

Pohjaset on ottanut hoitaakseen myös lähiseudun yritysten rakennusjätekasat. Energiajätteestään eroon haluava asiakas saa puhtaan pihan avaimet käteen -periaatteella.

– Emme halua tehdä samaa kuin muut, vaan tarjota kokonaista toimitusketjua. Menemme asiakkaille sisälle, kertoo Raimo.

Asiakkaan menestys on omaa menestystä

Kuljetuspuoli on Pohjasten lähtökohdista niin pitkälle kilpailtua, että eri työvaiheiden järjestys suunnitellaan tarkkaan kuljetuksia silmällä pitäen. Myös uusimalla kalustoa voi optimoida kuljetuksia.

– Uusiin autoihin on investoitu siltäkin kantilta, että uudet ovat olleet parisataa kiloa edellistä kevyempiä. Fleetin nuorentaminen tekee hyvää myös asiakassuhteille, Janne Pohjanen kiteyttää.

Asiakkaan menestys on Pohjasille tärkeää. Pohjasilla ajatellaan, että ei asiakkaallakaan ole mitään rahapuuta, josta ottaa aina lisää, sillä kaikilla on nyörit tiukalla. Kun indeksikorotukset tulevat, käynnistyy ideariihi. On keksittävä, miten kohoavat kustannukset saadaan kompensoitua.

– Haemme uusia ratkaisuja yhdessä asiakkaan kanssa. Ensisijaisesti pyrimme kuitenkin tehostamaan omaa toimintaamme, Janne kuvailee.

Moneen kertaan keskustelussamme vilahtaa tuttujen yrittäjien nimiä. Skallilainen tuokin, ja tuo. Pohjasten verkostossa on arvokkaita yrittäjäkumppaneita, joiden kanssa on sumplittavissa lainaan autoa ja toisinaan ukkoakin. Raimo Pohjanen on SKAL Pohjois-Suomen hallituksen jäsen, mutta asia ei tule esiin mitenkään erityisesti.

– Kumppanit ovat tulleet muuten vain, eivät niinkään SKAL:n kautta. Verkosto on meille äärimmäisen arvokas ja pidämme siitä huolta, Raimo miettii.

Pohjasten mobiilimurskain työssään Kemin Energialla.

Isoilla painoilla Ruotsiin?

Pohjasilla ajetaan Ruotsin-liikennettä. Tällä hetkellä on yksi mobiili hakemurskainkin Ruotsin puolella asiakkaalla. Tavaraa liikkuu molempiin suuntiin. Ruotsi salli heinäkuun alusta alkaen määrätyille tieosuuksille 74 tonnin enimmäismassat. Joko Pohjaset on ottanut uudet painot käyttöön Ruotsin teillä?

– Olimme lähdössä ajamaan isommilla painoilla. Sitten huomasimme, että 74-tonnisella sallittu pk4-tieosuus päättyy erääseen liikenneympyrään. Tieltä ei pääse satamaan, ei SSAB:lle eikä Luulajaan, koska yhdysreittejä ei ole. Tuntuu, ettei edes Ruotsin poliisi tiedä tarkalleen, missä siellä saa ajaa, Raimo naurahtaa.

Pohjaset kuljettaa Ruotsiin muun muassa taloja ja sahojen sivutuotteita, sekä pätkii puuta ja urakoi energiamursketta. Asiakkaita on löytynyt verrattain helposti.

– Ruotsalaiset eivät ole olleet niin nohevia tällaisessa toiminnassa, joten suomalaiset hoitavat homman, Raimo Pohjanen kertoo.

Puunkäsittely tuo tärkeitä paluukuormia. Menestyksestä huolimatta Pohjaset eivät ole perustamassa tytäryhtiötä, mutta eivät sulje sitä poiskaan. He luottavat toistaiseksi kumppanuuksiin, joissa on niin ruotsalaisia kuin suomalaisiakin. Asiakasneuvottelut ruotsalaisten kanssa hoituvat Jannen englannilla ja Raimon kouluruotsilla. Tulkkausta ei ole tarvittu.

Jani Pohjanen on Pohjasen veljeksistä vanhimman, Karin, poika, ja Tomi hänen serkkunsa Raimon poika. Neljän veljeksen ja näiden jälkikasvun voimin täyttää helposti käytävät, ja miniät päälle. Miten muu henkilöstö pärjää Pohjasten kanssa?

– Meillä on vahva telepatia, henkilöstön tasa-arvoisuuteen on viime vuosina panostettu paljon ja näen sen tällä hetkellä vahvuutena. Henkilöstö kyllä tietää, että ilman sukulaisuuttakin on mahdollisuus edetä organisaatiossa ylöspäin, esimiestehtäviin, Janne tuumii.

Raimo Pohjanen on nuorena liekuttanut 17 vuotta nuorempaa Jannea, mutta aikuisena ikäero ei näy ajatusten tasolla. Veljekset täydentävät toisiaan puhuessaan kuin Aku Ankan veljenpojat. He juttelevat hetken sisaristaan, jotka eivät ole varsinaisesti  yritystoiminnassa mukana, mutta muuten läheisiä. Ilmiselvästi tässä perheessä on jokainen tuonut oman vahvuutensa pöytään.

– Kari on käytännön ukko ja opetti konehommia, Risto taas autohommia, Kirsi on osannut kaikki kielet, Janne Pohjanen muistelee.

Raimo tuli firmaan töihin vuonna 1980 ja siirtyi toimitusjohtajaksi 1994, kun isä-Martti sai ensimmäisen infarktin. Pohjasten äiti on edelleen ”hyvässä iskussa” ja saa turvaa lähellä asuvilta lapsiltaan. Martti Pohjanen menehtyi runsas vuosi sitten. Isän perintönä jäi  huumori, avoimuus ja reiluus, sekä se, että hommat hoidetaan ”viimeiseen tappiin saakka”. Isän tarinoita ja opetuksia kuunneltiin vaikkapa saunoessa:

– Ole sellainen kuin olet. Ei saa paukuttaa henkseleitä, vaan nöyryyttä on aina löydyttävä. Noottiakin saa antaa, jos on syytä, mutta vihoissa ei saa olla, Raimo tiivistää.

Janne osti osuuden isältään hyvin nuorena, vuonna 2003:

– Isän mielestä yritys saisi näkyä tuossa oman ikkunan alla, mutta käsitti sitten, että on aika vetäytyä, ettei aiheuta hallaa.

Veljekset alkoivat määrätietoisesti viedä yhtiötä uuteen suuntaan.

”Kassa huusi hoosiannaa”

Vuonna 2013 Pohjaset joutui vaikean tilanteen eteen. Vuonna 2011 oli ostettu terminaali, ja 2008 käynnistynyt yleinen taantuma vaikutti edelleen. Tonttikaupoista seurasi lupamurheita, joita pyöritettiin parin vuoden ajan. Veljekset joutuivat hakemaan merkittävät  henkilökohtaiset lainat, jotka he sijoittivat yritykseen. Oli ostovelkoja, ”kassa huusi hoosiannaa”, ja päälle lykättiin kulukuri. Ratkaisuja alkoi löytyä koulutuksen kautta:

– Minä suoritin HAKA-koulutuksen ja johtamisen erikoisammattitutkinnon sekä HHJ (hyväksytty hallituksen jäsen) -koulutuksen. Janne kävi HAKA-koulutuksen 2011–2012 ja löysi sieltä Sepon, Raimo kertoo.

Talousoppinut KHT Seppo Laine toimi ELY-keskuksen Hallittu kasvu eli HAKAohjelman johtajana. Seppo ja Janne ystävystyivät. Syntyi yhteisymmärrys siitä, että Seppo voisi auttaa yritystä. Mahdollisuus avautui ELY-keskuksen TePa-projektin kautta. Seppo Laine haastatteli 18 ihmistä yrityksen piiristä. Haastatteluiden pohjalta hän muodosti käsityksen uudistumisen suunnasta. Laine esitti, että silloinen toimitusjohtaja Raimo ja varatoimitusjohtajana toimiva Janne vaihtaisivat rooleja. Veljekset istuivat alas ja tekivät ratkaisun: Janne lähetettäisiin ensin lomalle ja sieltä hetkeksi ”jäähylle” ulkomaille. Vain näin totutuista rooleista päästäisiin irti.

Janne muistelee yhtiön kohtalon hetkeä:

– Minulla on joukkueurheilun pelitausta, ja kun asiat ovat huonosti, olen päättäväinen. Oli raskasta jättää perhe, vaimo ja silloin 3-, 6- ja 10- vuotiaat lapset kotiin. Kävin silittämässä lapsia, kun Raimo haki kentälle. Itkien sinne jäin, mutta se oli pakko tehdä.

Janne Pohjanen oli ensin Etelä-Englannissa liikkeenjohdon ja englannin kielen kurssilla, paikallisessa perheessä asuen. Kurssin päätyttyä hän palasi hoitamaan muutamia projekteja ja kävi samaan aikaan Oulussa Leadership-koulutuksessa. Joulukuussa 2014 henkilöstölle kerrottiin johtajavaihdoksesta, joka tuli voimaan tammikuussa 2015. Nyt oli Raimo Pohjasen vuoro singahtaa pois, tällä kertaa Ruotsiin.

Janne kiittelee isoveljeään:

– Raimo kannusti. Hän on hienosti selvinnyt siinä, että on hallituksessa minun yläpuolellani ja operatiivisella tasolla ei. Seppo Laine osti tytäryhtiöosuuden, jolla omistaa nykyään 10 % konsernin emoyhtiöstä. Hän on rakentanut Pohjasten strategiaa omalla  tyylillään. Yhtiöllä on selkeät tavoitteet.

– Seppo arvostaa sitä, että hallituksessa  tehdyt päätökset on toteutettu seuraavaan kokoukseen mennessä, Janne kertoo.

Raimo Pohjanen, Jani Pohjanen, Petri Pohjanen, Janne Pohjanen ja Ari Alakärppä sekä StoraEnsolle kuljettava HCT-yhdistelmä.

Janne tiedostaa myös omat kompastuskivensä vastakuoriutuneena toimitusjohtajana:

– Olin varmasti itseäni täynnä, en hirveästi kuunnellut. Nyt yritän huomioida ja kuunnella muitakin, ainakin enemmän kuin ennen. En ole mielestäni ollut koskaan maalintekijä, vaan enemmänkin pelintekijä. Minua ei saa pitää isona pamppuna, vaan me onnistumme ja epäonnistumme aina yhdessä. Omat visiot ovat silti kirkkaat.

Seuraava polvi mukaan

Jututan erikseen johtoryhmään kuuluvia yksiköiden vetäjiä Petri Pohjasta, Ari Alakärppää ja Jani Pohjasta. He vastaavat yksiköidensä henkilöstöstä, kalustosta ja sen hyödyntämisestä, operaatioista ja tuloksesta. Yksi heidän tärkeimmistä tehtävistään on olla lähellä henkilöstöä – pitää henkeä yllä. Tehdaspalvelut-yksiköstä vastaavan Arin toimipiste on Veitsiluodon tehtaalla 16 kilometrin päässä. Hän tuli taloon toukokuussa 2006 puoliperävaunuyhdistelmän kuljettajaksi ja eteni työnjohtajaksi. Vastuu kasvoi koulutuksen kautta:

– Työnantaja on ollut innokas kouluttamaan. Suoritin tekniikan ja johtamistaidon erikoisammattitutkinnon työn ohessa, Ari Alakärppä kertoo.

Alakärpän vastuulla on 28 hengen tiimi ja trukkeja, kurottajia ja kuorma-autoja, jotka ajavat alueen sisäistä liikennettä. Hän käy kerran viikossa toimistolla. Kun tarvitaan maantiekuljetuksia, Arin kumppanina on Petri Pohjasen Kuljetus- ja terminaalipalvelut -yksikkö. Yhdessä junaillaan paluu- ja menokuormat asiakkaille, lähinnä Storalle, mutta muillekin.

Jani Pohjanen aloitti aikanaan kuljettajana ja Petri toimi ajojärjestelijänä. Kun Janne lähti Englantiin, Petristä tuli yksikön vetäjä. Hänellä on noin 45 kuljettajaa ja perustehtävältään kilpailluin yksikkö. Petrille tuottaa murhetta, että kaikki markkinoilla eivät noudata samoja säädöksiä. Jani sai vastuulleen murskaus- ja kierrätyspalvelut ja 32 hengen joukkueen. Nyt hänen omat poikansakin ovat jo toiminnassa mukana. Työskentely samassa rakennuksessa on serkuksille ilo ja riesa:

– Häiritsemme toisiamme koko ajan.

Yhteistyöllä varmistetaan, että kun Pohjasilla murskataan, haketetaan ja kierrätetään, kuljetukset pelaavat jouhevasti ja täysin kuormin. Tilanteet Oulun, Kempeleen ja Kemin laitosten välillä vaihtelevat nopeasti, jolloin päädytään Jannen ja Raimon mainitsemaan ”ukkojen heittelyyn”.

– Eivät kaikki tykkää tehtävien kierrosta. Jollekin sopii kulkea päivittäin 100 kilometriä Ouluun työnjohtajan kyydissä, toisille ei, Jani Pohjanen kiteyttää.

Strategiadiat toimiston telkkarissa eivät yksistään riitä sitouttamaan, sillä ihminen on moninainen olento. Millä henkilöstö saadaan mukaan? Ari, Jani ja Petri listaavat tekijöitä:

– Perusasiat ovat kunnossa, kun palkka tulee ajallaan ja työvuoronsa tietää pari, kolme viikkoa ennalta. Lisäksi tehdään yhteisiä juttuja, kuten retki Power Truck Showhun, koko konsernin ”kiky-päivä” sekä pikkujoulut.

– Me ollaan myös kauhean mukavia, Jani Pohjanen murjaisee.

Itseironisesta sävystä huolimatta uskon, että hän tarkoittaa, mitä sanoo.

Serkukset Jani ja Petri ostivat isiensä osuudet itselleen viime kesänä, juhannuksen alla.

– Mikään ei muuttunut. Olen ollut tässä pikkupojasta mukana, Petri Pohjanen toteaa.

Muistilehtiö pullistelee ja on aika kiittää. Toimitusjohtaja-Janne tulee ilahtuneena huoneestaan: päivän aikana postilaatikkoon on kilahtanut taas pari uutta työhakemusta. Ehkäpä kuulemme piankin, mihin jännittävään Pohjaset seuraavaksi ryhtyy!