Kun raskaan liikenteen yrittäjien etuja lähdettiin ajamaan ensimmäisen kerran järjestyneesti vuonna 1936, Suomen teillä kulki ajoneuvorekisterin mukaan 13 000 kuorma-autoa. Nopeasti kasvuun lähtenyt kuorma-autoala ja sen hyväksi tehtävä edunvalvontatyö keskeytyivät lokakuussa 1939, puolustusvoimien komennettua suuren osan järjestöaktiiveista autoineen sotaharjoituksiin.
Harjoituksesta tuli nopeasti totta. Kuljettajat kalustoineen määrättiin yleisen liikekannallepanon edellyttämiin rintamajoukkojen keskittämiskuljetuksiin. Talvisodan ajan kuorma-autoja tarvittiin sotatilakuljetusten tarpeisiin.
SKAL:n edeltäjän, Henkilö- ja Kuorma-autoliikennöitsijäin Liitto ry:n toiminta keskeytettiin talvisodan ajaksi, mutta käynnistettiin uudelleen maaliskuussa 1940. Tuolloin edunvalvontatoiminta keskittyi talvisotaa varten takavarikoitujen autojen palautuksiin ja kunnostamiseen sekä kuljetusyrittäjien valtiolle suuntaamien anomusten käsittelyyn. Polttoaineet, renkaat ja voiteluaineet olivat sotien välissä kirjaimellisesti kortilla, eivätkä sotaa varten takavarikoidut autot aina löytyneet sieltä, minne ne oli takavarikoitu.
Jokapäiväinen näky jossain päin Jäämerentietä varsinaisen Petsamon liikenteen aikaan eli 1940-1941.Välirauha-ajan kuorma-autoliikenne ja sen edunvalvonta keskittyivät suurilta osin Pohjois-Suomeen. Suomelle välirauhassa jääneen Petsamon Liinahamari oli tuolloin ainoa satama, jonka kautta Suomi pystyi hoitamaan Itämeren ulkopuolista meriliikennettään. Tanskan valloittanut Saksa oli sulkenut Tanskan salmet. Petsamon rahtiliikenne käynnistyi huhtikuussa 1940 venäläisten poistuttua Petsamosta. Suomen luvalla myös Ruotsi alkoi käyttää Liinahamarin satamaa omiin tarpeisiinsa.
Sotien vaurioittamalla kalustolla ja sodan turmelemilla teillä operoivat suomalaiset kuorma-autoilijat venyivät suuriin ponnistuksiin kuljettaessaan tuontitavaraa Lapista eteläisemmän Suomen kaupunkeihin ja vientitavaraa pohjoiseen. Petsamon kautta kuljetettiin myös lentokoneiden ja muun sotakaluston osia.
Jatkosodan käynnistyttyä kesäkuussa 1941 ammattiautoilijoiden edunvalvonta keskittyi huolehtimaan kuljetusten jatkuvuudesta, vaikka pulaa oli sekä autojen tarvikkeista että kuljetettavista hyödykkeistä. Osa kuljetusyrittäjistä autoineen kutsuttiin takaisin rintamalle.
Sodan aikana ja sen jälkeen Suomen teillä ajoi sekä ammatti- että amatööriyrittäjiä, sodasta selvinneellä ja viholliselta takavarikoidulla kalustolla. Sodan laannuttua syksyllä 1944 edunvalvonta keskittyi jälleen valtiolta haettujen korvausten anomiseen.
Sodan loputtua kuljetuskalustoa tarvittiin jälleenrakennuksen tarpeisiin. Osa kuljetusyrittäjistä velvoitettiin hoitamaan kuljetuksia. Ammattiautoilijoiden etuja ajettiin loppuvuodesta 1944 lähtien Ammattiautoliitossa, kunnes vuonna 1955 kuorma-autojen ja taksien yhteinen edunvalvonta päättyi. Tällöin perustettiin Suomen Kuorma-autoliitto.
Lämmin kiitos sotiemme veteraaneille palveluksesta meille kaikille.
Toivotamme jäsenyrittäjillemme, sidosryhmillemme ja koko Suomelle hyvää itsenäisyyspäivää.
Artikkelin lähteenä on käytetty SKAL Kustannus Oy:n teosta Vahvaa vaikuttamista Perttelistä Brysseliin. Teoksen ovat koonneet ja kirjoittaneet Olli Blomberg ja Jouko Santala. Kuvat ja kuvatekstit ovat teoksen kuvitusta. Artikkelin toimitti Sanni Sarelma, SKAL. Se on julkaistu aluperin 4.12.2015.
