Liki kolme vuosikymmentä kuljetusyrittäjänä toiminut Kimmo Taipale lehteilee SKAL:n Reilu kuljetus -opasta ja kiittelee kampanjaa Jyväskylän toimistollaan.
– Hyödyllistä tietoa tilaajalle. Minulle ei ole vaikeaa puhua näistä asioista. Koen sen tiedottamisena, jos asiakas ei tiedä. Kyse ei ole siitä, että jarruttelisimme toisen tulevaisuudensuunnitelmia säädöksillä, vaan että olemme luotettava kumppani, joka auttaa toimimaan lakien ja asetusten mukaan, Taipale kuvaa mutkatonta suhdetta tilaajiinsa.
Tietämättömyyttä Taipale onkin kohdannut. Muistissa on muutaman vuoden takainen tapahtuma, kun omia tuotteitaan kuljettava yritys kuljetti myös muiden tuotteita, mutta ilman liikennelupaa. – Yrityksellä ei ollut liikennelupaa. Kiinnitimme huomiota siihen, että ”kuljettajakilvet” puuttuivat. Seurasimme, miten auto liikkui seudulla, ja selvisi, että viedessään omaa tavaraa kohteisiin, se lastasi ja purki lisäksi muidenkin yritysten tavaraa. Kuljetuksista veloitettiin ja kuski oli vuokrafirmasta.
– Soitimme autoa käyttävälle yritykselle, jonka kanssa myös meillä oli yhteistyötä. Kysyimme, tietävätkö he, ettei toiminta ole tilaajavastuulain mukaista. He eivät olleet tietoisia, olivat vaan olleet tyytyväisiä edulliseen hintaan. Kuljetukset kyseisen firman autolla loppuivat siihen, kertoo Taipale valistustyöstään.
Toisen polven kuljetusyrittäjä
Innostus alaan alkoi Taipaleella jo nuorena, kun hän pikkupoikana oli maitolinjalla kuljetusyrittäjäisänsä kanssa. Maidonkuljetus loppui vuonna 1991 ja syksyllä 1993 Kimmo osti leipomokuljetusauton aloittaakseen yrittämisen itsenäisesti. Ajokortti oli ajettu 1980-luvun puolivälissä ja isällään Taipale oli ehtinyt olla töissä kuutisen vuotta.
– Ensimmäinen asiakkaani, Vaasan Oy, on pysynyt aloittamisajoilta tähän päivään asti, Taipale kertoo. Leipomokuljetukset ovat yhä yrityksen leipälaji.Yksi käännekohta yrityksen tarinassa oli yhteiskuljetustarjousten voitto vuonna 2011. Sopimus tehtiin aluksi kolmen leipomon, Fazer Leipomoiden, Vaasan Oyn ja Ruthin Leipomon kanssa. Myöhemmin yhteiskuljetukseen tuli vielä lisää leipomoita.
Yhteiskuljetusten alkaminen oli käännekohta, kun kaluston määrä lisääntyi ja liikevaihto kasvoi voimakkaasti. Taipale toimi silloin kuorma-autokeskuksen kautta kahdella autolla ja omia autoja oli neljä kappaletta.
– Kuljetusyrittäjänä pohtii, voisiko yhteisöluvan voimassaoloaikaa pidentää viidestä vuodesta. Sen uusimisesta tulee joka kerta kustannuserä.Ympäristöystävällisyydestä valttikortti
Pian yhteiskuljetusten alettua Taipale muutti yrityksen osakeyhtiöksi ja toiminta laajeni entisestään.
– Tällä hetkellä toimimme jokaisessa kuntakeskuksessa Keski-Suomen alueella kuutena päivänä viikossa. Leipomotuotteiden lisäksi kuljetamme kappaletavaraa, pesulakuljetuksia, posti- ja lehtikuljetuksia sekä näyte- eli laboratoriokuljetuksia. Suoria asiakkaita yhteistyökumppaneina ovat muun muassa Posti ja Lehtipiste.
– Olemme yrittäneet viime vuosina monipuolistaa kuljetus- ja palvelutarjontaa asiakkaille. On riskialtista olla sidottu liikaa vain muutamiin asiakkaisiin. Asiakaspohjan kasvattaminen on siksikin järkevää, että lähiyhteiskuljetuksiin saataisiin mahdollisimman monta asiakasta. Se on tulevaisuuden suunta, sillä ekologisuuden merkitys lisääntyy, ja se kannattaa kilpailutuksissakin tuoda esille. Kunnallisissa kilpailutuksissa toivoisin, että ekologisuutta pisteytettäisiin enemmän, eikä mentäisi aina hinta edellä.
Idea yhteiskuljetuksista syntyi Taipaleella jo vuosituhannen alussa, kun hän vielä ajoi itse kuljetuksia.– Joskus ajettiin kolmekin autoa peräkkäin maaseututaajamien välillä. Ensimmäisen kerran taisin ehdottaa yhteiskuljetuksia suurimmille leipomoille 2000-luvun alkupuolella, mutta aika ei ollut silloin kypsä. Kymmenen vuotta myöhemmin leipomotkin ymmärsivät, etteivät tuotteet kilpaile keskenään autossa, ja kustannuksissa säästetään.
Taipale harkitsee vakavasti kaasuauton hankintaa jakeluliikenteeseen. Koekäytössä nähtäisiin, mitä hyötyjä ja kustannuksia uudella käyttövoimalla syntyisi. Jos tarjouspyynnöissä pisteytetään ympäristöystävällisyyttä, kaasuauto olisi vahvoilla.
– Ympäristöystävällisyydestä voisi viestiä vaikka rekan kyljessä. Leipomojätteistä saa valmistettua biodieseliä ja ”leipä liikkuu leivällä” olisi hieno slogan, Taipale nauraa.
Kasvua hakemassa
Taipaleella on tähtäimessä kannattava kasvu uusien asiakkuuksien myötä. – Jos paikallaan juoksee, kaverit painavat rinnalle ja ohi. Tulevaisuudessa yritän saada laajoja kokonaisuuksia eli isoja asiakkaita laajalla alueella Suomessa. Yksin ei tarvitse toimia, sillä yhteistyökuljetusliikkeitä on ympäri maata, yrittäjä kertoo.
– Hinnoittelemme niin, että kuljetusliike tulee taloudellisesti toimeen ja voi kehittää toimintaansa. Palvelua meiltä saa joustavasti ja nopeilla aikatauluilla.
Asiakkaiden kanssa rakennetaan kumppanuutta. Hallissa on esimerkiksi asiakkaan rakentama elementtikylmähuone.– Lajittelemme täällä meidän hallissa asiakkaiden tuotteita.
Taipale hoitaa yrityksen hallinnolliset tehtävät ja keskittyy asiakassuhteisiin. Viimeiset kaksi vuotta hänellä on ollut listoillaan ajojärjestelijä Esa Oinonen, jota yrittäjä tuuraa poissaolojen aikana. Uusin rekrytointi on oma palkanlaskija–kirjanpitäjä. Ennen ne tehtävät hoidettiin ostopalveluna.
Kimmo Taipale on Keski-Suomen Kuljetusyrittäjien hallituksen varajäsen. – SKAL:n toiminnassa kiinnostaa epäterveen kilpailun karsiminen.Tietämättömyys ja välinpitämättömyys reilujen kuljetusmarkkinoiden hankaluutena
– On vaikea sanoa, missä suhteessa tilaajat ovat joko tietämättömiä tai välinpitämättömiä säädöksistä. Veikkaan, että isommat tietävät, mutta pienemmät eivät.
Taipaleen yritys ei aja kansainvälisiä kuljetuksia, mutta hän arvelee, että kabotaasiliikenteessä on suurimmat haasteet ja paljon tehtävää tilaajavastuulain puitteissa. – Valvonnan puute on ulkomaankuljetuksiin perehtyneiden mukaan suurin ongelma. Sääntöjä on niin helppo kiertää ja tilaisuus tekee varkaan.
Säädöksissäkin olisi Taipaleen mielestä vielä parannettavaa.– Kuljetukset ammattiopetuksen yhteydessä eivät vaadi nyt liikennelupaa. Mikä on kilpailuasetelma, kun opetusmielessä tehdään tarjous? Tiedän, että esimerkiksi paikallinen kouluyhtymä on voittanut tarjouksen ja ajattaa koulutyönä kuljetuksia, jotka ovat kouluyhtymän omistaman firman liiketoimintaa. Heillä ei kuitenkaan ole liikennelupa- tai palkkakuluja. Oppilaat päinvastoin maksavat, että saavat ajokorttiin liittyvän koulutyön tehtyä ja tietenkin myös tilaaja maksaa kuljetuksesta. Kilpailuasetelma on vääristynyt. Haluan jonkun ottavan kantaa tähän.
