Tero Vihmalaakson päätymistä kuljetusyrittäjäksi edelsivät moninaiset työt eri työnantajille eri maissa. Nuorukainen oli ehtinyt ammattikoulun jälkeen työskennellä Perusyhtymän konepajalla hitsaajana, ennen kuin vastasi armeijan kutsuun vuonna 1987. Puolustusvoimissa hän ajoi yhdistelmäkortin. Palveluksen päätyttyä nuorimies palasi vielä hitsaamaan muutamaksi kuukaudeksi ennen kuin 21-vuotiaana lähti rauhanturvaajatehtäviin.
Vihmalaakso toimi kuljettajana Etelä-Libanonissa Israelin rajan tuntumassa. Hän oli kuljetusjoukkueen nuorin jäsen.
– Ajoimme Suomen pataljoonan kaikki huoltoajot, Vihmalaakso muistelee aikoja ennen yrittäjyyttä. Libanonin keikka kesti vuoden.
Suomeen palattuaan Vihmalaakso siirtyi kuljettajaksi maansiirtohommiin Hämeenlinnaan. Oli syksy 1990, ja talvella Suomi oli joutunut syvään lamaan. Työt maansiirtoyrityksessä loppuivat. Uusi työpaikka löytyi Puolustusvoimilta.
– Heillä sattui olemaan asevarikolla paikka auki. Työskentelin panssarivaunuasentajana Ilveskalliolla. Se oli luola ilman ikkunoita. Ulkona oli pimeää, kun aamulla menin sinne ja illalla, kun tulin pois. Olin siellä kaksi vuotta, kunnes vaihdoin paikkaa ja aloin ajaa rehuautoa ympäri Etelä-Suomea, Vihmalaakso kertoo.
Tero Vihmalaakso rauhanturvaajakuljettajana Sisun ’Niittikoppalla’ Libanonissa vuonna 1989.Sattumalta yrittäjäksi
Vihmalaakson veri veti vielä seikkailemaan. Kolmen ja puolen vuoden jälkeen rehunajo sai jäädä ja hän teki jälleen sopimuksen Puolustusvoimien kanssa vuosien 1995–1996 vaihteessa. Tällä kertaa suunta oli Bosnia. Kuljettajan työt kuitenkin keskeytyivät Balkanilla odotettua aiemmin.
– Olin ollut Bosniassa kahdeksan kuukautta ja tehnyt juuri kuuden kuukauden jatkosopimuksen. Vietin lomaa Suomessa, kun tuttu yrittäjä tarjosi minulle yrityksensä ostoa. Hän oli sairastunut ja ehdotti, että ostaisin hänen maansiirtokuormaautonsa ja alkaisin jatkaa toimintaa, Vihmalaakso kertoo uransa käänteestä. Mies tarttui tilaisuuteen, osti yrityksen ja lähti kuljetusyrittäjäkurssille. Opetus oli intensiivinen neljän viikon rykäys. Yksi kurssin luennoitsijoista oli Reijo Virtanen, silloinen Sisä-Suomen Kuljetusyrittäjien toimitusjohtaja.
– Kurssilla kuulin Kuorma-autoliiton olemassaolosta Reijolta. Silloin en vielä arvannut, että minusta tulee sen järjestön hallituksen jäsen, nykyinen SKAL:n hallituksen jäsen naurahtaa.
– Perustin T. Vihmalaakso Oy:n vuonna 1996 ja hankin enemmän kalustoa. Kun olin ensimmäistä viikkoa Hämeenlinnassa töissä kaupungin työmaalla, Hämeenlinnan autoilijoiden silloinen varapuheenjohtaja Oiva Nyman toi minut melkein väkisin kokoukseen liittymään jäseneksi, Vihmalaakso muistelee.
– Yrittäjät pitäisi edelleen saada heti jäseneksi rinkiin mukaan, kannustaa Vihmalaakso muita yrittäjiä värväystoimiin. Uusia yrittäjiä Hämeenlinnan alueelle tulee Vihmalaakson mukaan ”silloin tällöin”. Hänen näppituntuma on, että eläkkeelle jääjiä on uusia enemmän. Myös yrityskoko kasvaa.
– Tilastotkin antavat vähän väärän kuvan, kun kuvitellaan, että luvanvaraisten liikenteenharjoittajien määrä on yhtä kuin kuljetusyrittäjien määrä. Asiahan ei ole niin. Lupa yksin ei kerro yrityksen päätoimesta mitään.
Vihmalaakso on ollut Hämeenlinnan Kuljetusyrittäjät ry:n puheenjohtaja vuodesta 2007 alkaen. Kuvassa (vas.) myös yhdistyksen pitkäaikainen sihteeri Kalevi Kainulainen.Hiljainen koronavuosi pian takana
Hämeenlinnan suurkunnassa on paljon kesäasuntoja ja esimerkiksi Hauhon asukasmäärä yli kolminkertaistuu kesäisin. Keväällä koronatilanne ja varsinkin Uudenmaan sulkeminen näkyi mökkeilijäkatona ja myös maansiirtotöiden hiljenemisenä.
– Yleensä pääsiäisenä on joka mökillä väkeä, mutta ei tänä vuonna. Ajamme paljon yksityisille henkilöille pieniä yksittäisiä sorakuormia, mutta tänä keväänä ei ajettu yhtä ainutta sorakuormaa mökille. Ajot tulivat myöhemmin. Hauholainen rautakauppias osasi kertoa, että maalipurkkien myynti lisääntyi ja terassilaudat loppuivat kesken keväällä. Isompi ja arvokkaampi remontti sen sijaan mietityttää, Vihmalaakso kertoo.
Hämeenlinnan kaupunki on yrittäjän mukaan ollut hiljainen verrattuna viime vuosiin. Isoja tiehankkeita ei ole käynnissä, vaan kaupunki teetättää pieniä kadunpätkiä.
– Olin kaivinkoneella töissä Helsingissä viime tammikuun alihankkijana. Seuraavan homman piti alkaa maaliskuussa, mutta korona hiljensi ja pienensi rakennustyömaata niin, että he pärjäsivät ilman lisäkoneita. Kesäkuun alusta olen tehnyt vaihtelevia työpätkiä Helsingissä. Tulin sieltä pari viikkoa sitten pois oltuani työmaalla taas pari kuukautta.
Tero Vihmalaakso uskoo, että kaupungit ja kunnat ovat vähän varovaisia investoinneissa. Valtion rohkaisevat puheet eivät aukaise kukkaron nyörejä. Kilpailu kuljetustöistä on kovaa, kun kapasiteettia kuljettaa on kasvatettu viime vuodet.
– Alalla automäärät eivät vähentyneet, vaikka monet ostivat suuremman peräkärryn, Vihmalaakso kuvaa tilannetta.
Vihmalaakson uusin investointi on vuosina 2016–17 itse rakennettu halli, 380 m². Siellä on hyvä korjata autoja sekä säilyttää renkaita ja muuta tavaraa.Kaikkiruokainen palveluntarjoaja
Suurin osa yrityksen liikevaihdosta tulee KTK:n kautta kuorma-autoajosta. Autot ovat ajossa läpi vuoden pahimpia talvikuukausia lukuun ottamatta. Kaupungin kilpailutukset ovat kiristyneet, eikä oman maakunnan yrityksiä Vihmalaakson mukaan suosita kilpailutuksissa, vaikka pisteitä voikin joskus saada paikallistuntemuksesta. Juuri hintakilpailun myötä Vihmalaakso oli auraustöistä 10 vuotta sivussa.
– Kokeilin silloisen kilpailutuksen jälkeen vuoden, mutta työ ei ollut kannattavaa, Tero kertoo.
Nyt Vihmalaakso kuitenkin hoitaa taas aurauksia. Sopimuksissa on takuusumma päivystyksistä, mikä on hyvä asia. Joskus koko kalusto pääsee käyttöön isoissa maansiirroissa.
– Yritykseni kalustomäärällä ei mahdottoman suuria määriä liikahda, mutta kesällä 2019 Destialle siirrettiin kokonainen soraharju 300 metriä sivuun uuden tien tieltä. Hoidimme lastauksen ja ajot, kun soraharjua laskettiin viisi metriä alemmas, Vihmalaakso kuvaa.
Kilpailuvaltikseen Vihmalaakso nimeää pienen yrityksen ketteryyden ja nopean reagointikyvyn.
Järjestömies uran alusta saakka
Tero Vihmalaaksolla on useita luottamustoimia SKAL-organisaatiossa. Pisimpäänhän on toiminut paikallisyhdistyksessä, sillä jo vuonna 1999 hänet valittiin Hämeenlinnan Kuljetusyrittäjät ry:n varapuheenjohtajaksi ja vuodesta 2007 alkaen puheenjohtajaksi. Sisä-Suomen Kuljetusyrittäjät ry:n hallituksen jäseneksi hänet nimettiin vuonna 2001 ja vuonna 2017 hänestä tuli alueyhdistyksen varapuheenjohtaja. SKAL:ssa hän oli hallituksen varajäsen ensimmäisen kerran vuonna 2009 ja varsinaisena SKAL:n hallituksen jäsenenä vuosina 2015–2016 ja 2018–2020. Hänet valittiin jälleen tänä syksynä uudelle kaksivuotiskaudelle.
Vihmalaakso arvioi, että Hämeenlinnassa vähän yli puolet kuljetusyrittäjistä kuuluu SKAL:iin.
–Pelottaa, jos suhde kääntyy toisinpäin. Olisiko järjestömme enää vahva ja vaikutusvaltainen toimija valtiovallan suuntaan, jos vain 30 % yrittäjistä kuuluu liittoon? SKAL:lle ei ole vaihtoehtoa. Kuljetusyrittäjien tunnelmia voisi arvioida epäsuorasti korkeintaan teollisuuden antamista viesteistä, Vihmalaakso pohtii.
– Ei SKAL lakia säädä, mutta sillä on mahdollisuus saada sitä suotuisammaksi yrittäjälle. Yleensä puhutaan torjuntavoitoista: ei niinkään, mitä lakeja saatiin, vaan mitä lakeja saatiin estettyä tai muokattua.
Vihmalaakso on ollut kansanedustajien yrityskummitoiminnassa mukana alusta saakka eli yli kymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen kummiedustaja oli maa- ja metsätalousministeriksi noussut Jari Koskinen, jonka Vihmalaakso vei lavettiautolla eduskuntaan. Koskinen haettiin kotoa asti ja Keski-Hämeen toimittaja oli kyydissä koko matkan. Vuonna 2019 Vihmalaaksosta tuli Lulu Ranteen kummiyrittäjä. Ranne on kiinnostunut asioista ja hänen suvussaankin on kuljetusyrittäjiä. Kuljetusliikkeitä koskeva verottaminen kiinnostaa Rannetta kummiyrittäjän mukaan aidosti.
Eläkevuodet siintävät horisontissa
Vihmalaaksolla on tavoite ja haave päästä viettämään eläkepäiviä seitsemän vuoden kuluttua, kun hän on 60-vuotias.
– Tuntuu, että vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen ajotaksat eivät ole pysyneet kasvavien kustannusten perässä. Kaiken hinta nousi, vakuutusten, korjaus- ja varaosakustannusten sekä palkkojen. Polttoaineisiin tuli hetkessä ihan poskettomat korotukset.
Vihmalaakso näkee vuodessa 2008 taitekohdan. Hyviä vuosia toki on ollut kriisin jälkeenkin ja alueellisesti suhdanne Suomessa vaihtelee eri aikoina. Mutta hänkin on saanut välillä pyytää lisää maksuaikaa ja laskun pilkkomista eriin.
– Haaste on, että alan investoinnit ovat suuria ja ulottuvat useaan vuoteen. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä!
