Parikymppinen Laura Muhonen sai eräänä päivänä 2000-luvulla pysäyttävän tunteen: jompikumpi oli valittava, joko kampaajaura tai työt vanhempien yrityksessä. Nuori nainen oli ollut viemärintyhjennyksessä apulaisena päivän ja sitten kiirehtinyt pienissä viemärin tuoksuissa suihkun kautta tekemään permanenttia.
– Tajusin, että molempia töitä en jaksa tehdä ja olen ajamassa itseäni loppuun, Laura kertoo Punkaharjun Kuljetus Muhonen Oy:n toimiston kahvipöydässä. Kampaajan taidot ovat Lauralla hänen tummasta lainekiharapilvestään päätellen yhä tallella.
– Päätin siirtyä kuljetuspuolelle ja opiskella töiden ohessa. Kuudessa vuodessa tein kolme tutkintoa: ympäristöalan perustutkinnon ja ympäristöalan erikoisammattitutkinnon Suomen ympäristöopisto SYKLIssä sekä kuljetusalan yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon SKAL Ladyt -kurssilla. Päätin, että jos jonain päivänä johdan tätä yritystä, niin haluan oppia kaiken, mitä yrityksessä tehdään.
Nuori nainen oli aloittanut 12-vuotiaana biopönttöjen pesijänä, lasin lajittelijana ja myöhemmin traktorikortin saatuaan jätteiden lajittelijana kaivinkoneella. Uravalinnan tehtyään Laura siirtyi yrityksen kierrätyslaitokselle lajittelemaan, paalaamaan jakeita ja lastaamaan rekkoja. Hän suoritti rekkakortin ja ajoi vaihtolava- ja loka-autoja. Seudun ensimmäiseltä naiskuljettajalta odotettiin joka hetki mokaamista, ennen kuin hänet hyväksyttiin yhdeksi ammattilaisista.
– Venäläiset asiakkaat ovat jopa videokameralla kuvanneet minua, kun tyhjensin lokakaivoa, Laura nauraa. Laura haaveili rekkanaisen urasta, mutta yksinhuoltajaksi jääminen kahden tyttären kanssa esti sen polun. Niinpä ajoi jätepakkaaja- ja imuautoja muutaman vuoden ajan, jotta pääsi aina yöksi kotiin.
– Rakastin sitä työtä. Vastuullani olivat maaseutulenkit kotitalouksiin ja mökeille, ja voin sanoa, että ne olivat elämäni opettavaisimmat ja mahtavimmat vuodet. Työn lisäksi tekijää opettivat omat vanhemmat ja firman työntekijät.
– Uskon aiheuttaneeni monelle ennenaikaisia harmaita hiuksia, Laura vitsailee. Hänestä tuntuu hassulta olla nyt opettajiensa esimies. Nykyään ympäristö- ja henkilöstöpäällikkönä hän hoitaa laajasti eri tehtäviä, muun muassa käy kehityskeskusteluja, hallinnoi materiaalivirtoja, tekee tarjouslaskelmia ja asiakaspalvelua sekä hoitaa ympäristö- ja muita lupa-asioita.
Laura Muhosen mielestä jätelaissa tulee säilyttää niin kutsuttu kaksoisjärjestelmä jokaisessa jätejakeessa ja pakkausjätteissä. Suomalaiset ympäristöalan yritykset ovat aloittaneet ja kehittäneet pakkausjätteiden keräilyä, mistä hyötyvät kaikki.Uusi jätelaki ajanut yritykset pysähdyksen tilaan
Savonlinnan alueella toimii sopimusperusteinen jätehuolto. Kotitaloudet saavat valita, keneltä alueen neljältä paikalliselta ympäristöyritykseltä palvelun ostavat. Myös valtakunnallinen Lassila & Tikanoja operoi alueella. Yhden miehen yrityksiä markkinalla ei toimi, eikä yksikään yritys hoida vain kotitalouksien jätehuoltoa.
– Suomessa tulilinjalla ovat pienet yhden tai kahden auton yritykset, jotka ajavat pakkausjätettä. Tiedän, että monessa yrityksessä mietitään pillien laittamista pussiin, jos tulevaisuudennäkymät eivät parane, Laura sanoo.
Savonlinnan alueen yritykset ovat investoineet paljon lokeropakkaajiin, joihin pystytään keräämään eri jätelajikkeita omiin lokeroihinsa. Lokeroiden käyttö vähentää kuljetuspäästöjä ja alentaa hintoja asiakkaille, koska esimerkiksi seka- ja biojäte kerätään yhtä aikaa.
– Nyt uudessa lakiehdotuksessa kaikki jätelajikkeet kilpailutettaisiin erikseen. Jos bio- ja sekajäte menevät kunnan järjestämässä kilpailutuksessa eri yrityksille, käy samalla roskapaikalla kaksi tai useampikin auto. Kehitys olisi silloin aivan päinvastaista, mitä on haluttu! Kierrätyksen edistäminen ja päästöjen minimointi ei tehostuisi.
Muhosen mukaan harva uskaltaa nyt investoida, sillä kaikki odottelevat uutta lakia. Kuntaurakoihin tarjouksen jättäminen riippuu tarjouspyynnöstä. Tarvitaanko menestyvään tarjoukseen tuliterää kalustoa, jopa kaasuautoja? Jos sopimukset ovat lyhytaikaisia, ei investointeja saa diskontattua, jos kunnalle ajaminen loppuu ensimmäisen sopimuksen jälkeen.
– Jos kuljetusyrittäjille epäsuotuinen vaihtoehto toteutuu jätelaissa, osallistumme varmasti kaikkien jätteiden kuljetusten kilpailutukseen, joihin vain pystymme tarjousten perusteella. Teemme niitä kaikkia töitä jo nyt. Katsotaan sitten, miten käy ja mitä ajetaan, Laura kertoo huolestuneena. Tuleviin kunnan kilpailutuksiin voivat esteenä olla isot alueet, sillä sellaisia voi olla mahdoton saada tuottaviksi.
– Saimaan alueella ei linnuntietä kuljeta, vaan joudutaan kiertämään paljon vesistöjä, Laura sanoo.
Laura Muhonen teki ympäristöalan päättötyönsä muovin kiinteistökohtaisesta keräyksestä, josta HSY oli Helsingin seudulla tehnyt kokeiluja. Myöhemmin hän aloitti muovinkeräyksen perheyrityksessään ensimmäisenä Suomessa.Paikalliset kuntapoliitikot saavat kiitosta
Savonlinnan jätelautakunta saa Lauralta varauksetonta kiitosta.
– Meillä jätelautakunta kuuntelee yrityksiä muun muassa lausuntopyynnöillä ja kääntyy puoleemme, kun haluavat tietää, miten asiat toimivat. Savonlinnan jätelautakunnassa on palkattuna työntekijänä insinööri, joka valmistelee esitykset.
Lauran mukaan lautakunta ottaa asioista selvää ja tuntee ympäristöalaa, toisin kuin useassa muussa paikassa Suomessa. Talviajan tienhoidon Laura kertoo myös olevan yllättävän hyvässä kunnossa. Tänä talvena hän ei ole kuullut kuljettajilta yhtään valitusta teistä. Sen sijaan Punkaharjuntie, joka vie Kesälahdelle, on Lauran mukaan niin huonossa kunnossa, ettei siihen auttaisi muu kuin peruskorjaus.
– Olemme tottuneet ajamaan vaikeissa olosuhteissa. Täällä on mäkiä ja harjuja, joiden kanssa on opittu pelaamaan. Ennakoimme ja varomme tiettyjä kohtia. Savonrannan tiehen on tehty parannuksia, mutta ainahan tiestö saisi olla paremmassa kunnossa. Alueen ominaispiirre on kesäasukkaiden suuri määrä. Muhosten yrityksessä ajojen määrä lisääntyy 30–40 prosentilla sesonkina, joka alkaa toukokuussa ja jatkuu syys-lokakuuhun. Venäläisten puuttuminen näkyi viime kesänä, mutta toisaalta suomalaisia kävijöitä oli aiempaa enemmän.
– Täällä odotetaan Venäjän rajan avautumista Parikkalan kohdalta puurekkojen ja luvanvaraisen ylityksen lisäksi myös matkailijoille. Rakennustyöt pitäisi aloittaa 2022, Laura kertoo
Laura ei ehdi yrityksen ”paperihommilta” enää ajajan penkkiin, mutta muistelee ajopäiviään lämmöllä. – Täällä on niin hienot maisemat. Kun joskus siirrytään lossilla saareen, voi pitää siellä järvellä kahvitauon.Muovin keräyksestä hitti
Toinen alueella mahdollisesti toteutuva piristysruiske on maaseudun kotitalouksien pakkausjätteiden keräilyn kehittyminen vielä entisestään. Esimerkiksi muovin keräämiseen on ollut kasvavaa kiinnostusta. Punkaharjun Kuljetus Muhonen Oy aloitti ensimmäisenä Suomessa muovin kiinteistökeräyksen asuinkiinteistöiltä kesällä 2016 yhteistyössä muovin valtakunnallisen tuottajayhteisön Suomen Uusiomuovi Oy:n kanssa. Keräilymahdollisuus saavutti suosiota erityisesti radiomainonnan kautta, ja alueen muutkin yritykset aloittivat muovinkeräyksen asuinkiinteistöiltä.
Vuotta aiemmin yritys oli muovin vastaanottoterminaalin lisäksi perustanut lasipakkausten sekä kartonkipakkausten valtakunnallisen verkoston alueelliset terminaalit. Laura on ollut SKAL:n ympäristöyritysten jaoston (nykyinen SKAL Ympäristöyritykset ry) hallituksen jäsen syksystä 2017.
– Isäni Raimo ja äitini Riitta voisivat ikänsä puolesta jo jäädä omaehtoiselle eläkkeelle. Sukupolvenvaihdos odottaa kuitenkin sekin uutta jätelakia, jonka jälkeen voimme ottaa taas uuden suunnan.
