– päästöjen vähentämiseen on muitakin keinoja kuin verojen ja maksujen korotukset
Liikenteen päästöt on tavoitteena puolittaa vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 päästötasoon nähden. Tavoitteena on, että tulevien vuosikymmenten aikana liikenne olisi kokonaan hiilineutraalia.
Myös liikenne- ja kuljetusalan toimijat ovat halunneet tarttua haasteeseen ja laatia oman näkemyksensä tarvittavista päästövähennystoimenpiteistä. Tiekartta on liikenne- ja kuljetusalan elinkeinojärjestöjen keskustelunavaus niistä toimenpiteistä, joilla on mahdollista saavuttaa vähennystavoitteet turvaten samalla Suomen kilpailukykyä. Tiekartta luovutettiin liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakalle tiistaina 26.5.
Tavoitteiden mukaisesti tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen määrä saisi olla vuonna 2030 enintään 5,9 miljoonaa tonnia. Nykykehityksen perusteella tieliikenteen päästöjen määrä olisi vuonna 2030 noin 7,4 milj. tonnia, joten tavoitteen saavuttaminen edellyttää lisätoimia noin 1,4 milj. tonnin verran. Vuoden 2045 lisätoimien tarve on noin 3,6 milj. tonnia. Nykykehitystä kuvaava ennuste päästöjen tulevasta kehityksestä sisältää jo monia tällä vuosikymmenellä toteutettavia päästöjä vähentäviä toimia – muun muassa kasvavan biojakeluvelvoitteen.
Liikenteen verotusta uudistettava
Liikenteen verotuksen rakennetta tulisi uudistaa siten, että autokannan uusiutuminen nopeutuisi. Tämä tapahtuisi siirtämällä verotuksen painopiste hallitusti ja riittävän pitkän siirtymäajan kuluessa auton hankinnasta sen käyttöön.
Autokannan kierron nopeuttaminen on yksi tärkeimmistä päästövähennystoimista erityisesti tulevina vuosikymmeninä, kun uusien autojen hiilidioksidipäästöt alenevat huomattavasti valmistajille asetettujen päästötavoitteiden vaikutuksesta. Kehitys on ilman verouudistuksia hidasta, sillä autokannan kiertoaika on nykyisin yli 20 vuotta.
Kilometrivero on polttoaineveron korotuksia ja ruuhkamaksuja tehokkaampi toimenpide
Kilometriveroon siirtyminen on ajankohtaista 2030-luvulla, jolloin liikenteen nykyinen veropohja murenee sähköautojen ja biopolttoaineiden osuuden kasvaessa. Kilometriveron käyttöönotossa muiden verojen tasoa tulisi alentaa, jotta liikenteen verorasitus ei kasvaisi. Toisin kuin alueelliset ruuhkamaksut, kilometrivero antaa mahdollisuuden sovittaa liikenteen kokonaisverotaso maltilliseksi. Alueellisten ruuhkamaksujen ensisijaisena tavoitteena sen sijaan on kerätä resursseja liikenneinvestointeihin ja niiden vaikutus liikenteen päästöihin jää vaatimattomaksi.
Polttoaineverotuksen kiristäminen on yleisimpiä liikenteen päästöjen vähentämiseen esitettyjä toimenpiteitä. Polttoainevero ei kuitenkaan yksittäisenä toimenpiteenä ole tehokas keino päästöjen vähentämiseen. Tieliikenne on luonteeltaan lähellä välttämättömyyshyödykettä ja liikennepolttoaineiden kysynnän jousto on pieni, joten verokorotukset eivät merkittävästi vähennä liikennettä. Polttoaineveron merkittävä korotus edellyttäisi veronkorotusten kompensointia ammattiliikenteelle, jotta kuljetuskustannukset eivät merkittävästi kasvaisi ja kotimainen kilpailukyky heikentyisi.
Hankintakannusteilla ja latausinfratuella vauhtia päästöjen vähentämiseen
Autokannan kiertoa on mahdollista nopeuttaa myös hankintakannusteilla ja romutuspalkkioilla. Vähäpäästöisten työsuhdeautojen verotusarvoa tulisi alentaa, jolloin niiden osuus työsuhdeautoista kasvaisi. Toistuvat romutuspalkkiokampanjat nopeuttavat autokannan uusiutumista vanhojen autojen korvautuessa uusilla. Myös sähkö- ja kaasukäyttöisten paketti- ja kuorma-autojen yleistymistä voitaisiin vauhdittaa hankintatuella. Lisäksi tiekartta ehdottaa autokannan sähköistymisen tueksi latausinfratukea, joka kohdennettaisiin nykyisen taloyhtiöille suunnatun tuen lisäksi työpaikkakiinteistöjen latausinfran kehittämiseen ja pientalojen latauspaikkojen rakentamiseen.
Tieverkon pullonkaulat pidempien ajoneuvoyhdistelmien yleistymisen esteenä
Vuoden 2019 alusta asti entistä pidempien ns. HCT-ajoneuvoyhdistelmien käyttö on mahdollistanut aiempaa korkeammat kuormitusasteet erityisesti merikonttien kuljetuksessa, kappaletavaraliikenteessä ja elintarvikekuljetuksissa. Suurempien ajoneuvoyhdistelmien käyttö mahdollistaa saman kuljetuskapasiteetin pienemmällä ajoneuvojen määrällä, mikä vähentää päästöjä ja kuljetuskustannuksia.
Pidempien ajoneuvoyhdistelmien osuuden lisääminen ja nykyisin sallittujen suurimpien massojen käyttäminen edellyttää investointeja tieverkkoon. Pullonkaulana ovat erityisesti ongelmalliset liittymäalueet. Nykyisen lainsäädännön sallimilla pitkillä ja painavilla yhdistelmillä ei vielä nykyisin ole mahdollista liikennöidä koko tieverkolla.
Joukkoliikenteellä on kasvupotentiaalia erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla
Joukkoliikenteen kasvunäkymät ovat suurilla ja keskisuurilla kaupunkiseuduilla hyvät. Myös kaukoliikenteen matkustajamäärän on arvioitu voivan kasvaa hieman yli kolmanneksen vuoteen 2030 mennessä. Kaupunkiseutujen ulkopuolella joukkoliikenteen järjestämistavan hajanaisuus vaikeuttaa joukkoliikenteen kehittämistä, ja varsinkin valtion ja kuntien välinen tehtävänjako on jossain määrin ongelmallinen. Joukkoliikenteen edistäminen edellyttää kaupunkiseuduilla pitkäjänteisiä kehittämistoimia. Raideliikenteen kehittäminen ja linja-autokannan käyttövoimamuutokset edellyttävät aiempaa enemmän rahoitusta.
Suuri osa päästöjä vähentävistä toimenpiteistä soveltuisi osaksi vihreän elvytyksen ohjelmaa
Tiekartta osoittaa, että päästöjen vähentämiseen on paljon muitakin keinoja kuin verojen ja maksujen korotukset. Koska tavoitteet ovat kunnianhimoisia, toimenpiteiden toteuttaminen tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Suurin osa ehdotetuista toimenpiteistä soveltuisi aloittavaksi jo tällä hallituskaudella osana vihreän elvytyksen ohjelmaa. Veromuutokset, hankintatuet, romutuspalkkio ja latausinfratuet sekä väyläinvestointien ja kunnossapidon määrärahojen pysyvä nostaminen ovat esimerkkejä toimenpiteistä, joilla on päästövähennysten lisäksi taloutta elvyttäviä vaikutuksia.
LisätietojaHallitusohjelman mukaisesti monet toimialat laativat parhaillaan tiekarttojaan, joiden tavoitteena on viitoittaa kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Vähäpäästöisen liikenteen tiekartta on laadittu Autoalan Keskusliiton, Autotuojat ja -teollisuuden, Linja-autoliiton, Suomen Autoteknillisen Liiton, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL:n ja Suomen Taksiliiton yhteistyönä.
toimitusjohtaja Pekka Rissa, Autoalan Keskusliitto ry, p. 0500 417 300, pekka.rissa@akl.fi toimitusjohtaja Tero Kallio, Autotuojat ja -teollisuus ry, p. 040 729 4513, tero.kallio@autotuojat.fitoimitusjohtaja Mika Mäkilä, Linja-autoliitto, p. 0400 606 750, mika.makila@linja-autoliitto.fitoiminnanjohtaja Pasi Perhoniemi, Suomen Autoteknillinen Liitto, p. 044 523 9477, pasi.perhoniemi@satl.fiasiantuntijapalvelujen johtaja Petri Murto, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL, p. 040 7622140, petri.murto@skal.fijuristi Jenni Välimäki, Suomen Taksiliitto, p. 020 7756 810, jenni.valimaki@taksiliitto.fi
Aineistopyynnöt
liikenteen erityisasiantuntija Hanna Kalenoja, Autoalan Tiedotuskeskus, p. 050 5344 750, hanna.kalenoja@aut.fi